Kuva

Logo

Otsikkokuva


Vuokkiniemi-seura ry edistää vienalaisten sukujuurien tutkimista opastamalla tiedon lähteille, auttamalla erityisesti vuokkiniemisten sukujen jäseniä löytämään sukulaisiaan Suomessa ja Itä- Karjalassa, sekä keräämällä ja tallentamalla suku(tutkimus)tietoja seuran arkistoon.

Sukutietokoordinaattorimme on seuramme hallituksen jäsen Pauli Laukkanen. Häneltä voi kysyä yhteenvetoa tiedossamme olevista vuokkiniemisistä sukujuuristasi. Seuran puheenjohtaja välittää kysymyksesi Paulille.

Tulevia polvia ajatellen olisi erittäin tärkeää myös saada viimeistään nyt talteen kaikki tieto, mikä liittyy vienalaisiin ja erityisesti vuokkiniemisiin sukuihin sekä näiden mahdollisiin haaarautumisiin muualle maailmalle. Lähetä siis Paulille kaikki tieto mitä sinulla on omista vienalaissukuhaaroistasi, vaikka kuinka mitättömiltä tai itsestään selviltä ne juuri nyt tuntuisivatkin. Tulevat polvet saattavat kuitenkin olla erittäin kiitollisia näistä tiedoista. Paulille lähetetyt tiedot pysyvät turvassa, sillä ilman erittäin perusteltua syytä emme välitä ulospäin: a) n. 100 v. nuorempia tietoja, b) elävien henkilöiden nimiä ilman heidän lupaansa, c) vienalaisten jälkeläisten Vienan ulkopuolella käyttämiä nimiä.

jakaja

Alla olevien sukujen kohdalle lisätään suvuittain ja paikkakunnittain luetteloita sellaisista yli sata vuotta sitten eläneistä henkilöistä, jotka esiintyvät kirjallisuudessa tai avointen lähteiden luetteloissa, esim. kirkonkirjoissa tai muistomerkeissä hautausmailla. Ehkä juuri Sinun esivanhempia on mukana luetteloissa?

Luettelot on koonnut sukututkimuskoordinaattorimme Pauli Laukkanen. Lähetä mielellään Paulille ehdotuksia tietojen lisäyksistä, muutoksista tai poistoista seuran kautta (linkki yllä).

Luettelot ovat pdf-tiedostoja, joiden lukemiseen tarvitset sopivan lukuohjelman. Jos ei Sinulla jo ole sellaista, käy ensin imuroimassa esim. ilmainen Adobe Reader -ohjelma (eniten käytetty, monipuolinen, mutta raskas ohjelma) tai ilmainen Foxit Reader -ohjelma (edellistä huomattavasti kevyempi, mutta myös ominaisuuksiltaan niukempi).

jakaja

Hieman sukututkimuksesta yleensä: Vuokkiniemen ja muiden vienalaisten seurakuntien kirkonkirjoja on tallessa 1770-luvulta lähtien, joten ainakin teoriassa on mahdollista selvittää juuriaan sinne asti. Vienan Karjalan Kemin piirikunnan seurakuntien kirkonkirjat vuosilta 1779-1905 löytyvät mikrofilmeinä (filmit KAR 1-30) Joensuun maakunta-arkistossa ja Kansallisarkistossa Helsingissä, joten jos taidot riittävät vanhan kyrillisen tekstin lukemiseen, voi siellä itse käydä tutkimassa. Näitä filmejä voi myös kaukolainata maan kaikkiin muihinkin maakunta-arkistoihin, sekä mikrofilmilaitteilla varustettuihin kirjastoihin.

Karjalan tasavallan kansallisarkisto suorittaa maksua vastaan sukututkimusta; sinne voi kirjoittaa myös suomeksi. Seuran jäsenten kokemukset palvelusta ovat olleet myönteisiä.

Sukututkimuksen ensiaskelia voi opiskella esim. Suomen sukututkimusseuran nettisivuilla, mutta kannattaa huomata, että vienalaisten ortodoksien seurakuntien kirkonkirjojen tutkiminen on hieman erilaista kun suomalaisten luterilaisten seurakuntien kirjojen tutkiminen.

jakaja

Vienalaisia sukuja:

AHONEN. Ahosen suvun edustajia mainitaan ensimmäisen kerran Latvajärvellä 1762 (1769). Lähde: Pöllä 1995. Savokarjalainen nimi Ahonen esiintyy Kainuussa (Melalahti) jo 1573 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

Latvajärven Ahosia

ANDRONOV. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kylässä yksi ruokakunta Andronov-nimisiä henkilöitä (2 perhettä, 7 henkeä). Lähde: Toivonen 2002.

ANTIPIN. Nimi on johdettu ortodoksisesta ristimänimestä Antip ja saattaa viitata karjalaiseen alkuperään. Nimi on kirjattu Vuonnisessa jo 1679. Lähde: Pöllä 1995.

Pirttilahden Antipinejä

BOGDANOV, ks. HÄMÄLÄINEN

DANILOV. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylässä yksi Danilov-niminen perhe, yht. 5 henkeä. Lähde: Toivonen 2002.

DENISOV. Tenesseff-nimisiä henkilöitä asui Vuokkiniemen alueella jo 1679. Tollonjoella asui 1800- ja 1900-luvuilla suku Tenessejeff eli Tenesseinen. Nimelle löytyy vastineita Viipurin Karjalasta, jossa 1546 - 66 asui eräs Matti Tenessin. Muistitiedon pohjalta ja erillisten sukunimien levintää tarkastelemalla Vuokkiniemen, Uhtuan ja Kontokin kunnissa 1800-luvun jälkipuoliskolla asuneista suvuista kolmentoista (joista yksi Tenesseinen) voidaan osoittaa saapuneen Suomen Karjalasta.

Suvun tunnetuin jäsen lienee Tollonjoen Tenesseini Kauro. Tämä "Tollon Kauro" oli 1872 veneenrakentaja, "mahtava mies", jonka repertoaari ei ollut laaja, mutta hallittu. Hän lauloi Väinämöisen polvenhaavan, Kilpalaulannan ja Lemminkäisen virren, joka on yleisvuokkiniemeläinen Oluenkeitto-episodeineen, varoituksineen, mutta muuttuu loppua kohden niukkailmeiseksi. Tollon Kauron veljentytär Hoto Kontratjev oli myös laulaja. Väinö Kaukonen merkitsi häneltä 1940-luvulla muistiin kymmenkunta muinaisrunoa, häärunoja, loitsuja ja arvoituksia. Hoton runot eivät ollut täydellisia, mutta hyvin eheitä ja monipiirteisiä. Hän taisi esim. Kilpalaulantaa, Aino-runoa, Väinämöisen polven haavaa, kertauslauluja, loruja yms.

Vuoden 1850 väestönlaskentatietojen mukaan Vuokkiniemen 50 ruokakunnassa tai talossa asui 460 henkilöä. Näistä oli Denisoveja 40 henkeä, jakaantuen 4 ruokakuntaan, 9 perheeseen.

Vuokkiniemen alueen Denisovit lienevät olleet samoja Tenesseissiä, sillä eri sukuhaarat käyttivät nimiä Denisov, Tenisov ja Tenesseinen. 1900-luvun Denisovien sukutarinan mukaan tuli heidän esi-isänsä Keski-Venäjältä Uhtuan kautta Suur-Vuokkiniemelle. Olkoon esi-isä sitten alun perin karjalainen tai venäläinen, on kanta-isä ollut ristimänimeltään Denis, Tenessi. Lähteet: Härkönen 1920, Niemi 1921, Pöllä 1995, Saloheimo 1933, Toivonen 2002, Karjalan laulajat 1968, Denisovin suku.

FEDOROV. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylässä yksi Fedorov- niminen perhe, yht. 3 henkeä. Lähde: Toivonen 2002.

FILIPOFF. Nimi on esiintynyt Kenttijärvellä ja Ponkalahdessa.

GARMUJEV, ks. myös HARMONEN. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylässä kaksi ruokakuntaa Garmujev-nimisiä henkilöitä, jakaantuen 4 perheeseen, yht. 17 henkilöä.

Pirttilahden Garmujevejä
Vuokkiniemen Garmujevejä

HARMONEN, HARMUNEN, HARMUJEV, GARMŠEV, KARMUJEFF, LAHELMA. Vuonna 1679 Vuokkinemellä asuneiden kolmen Garmševin veljeksen sukunimi on palautettavissa muotoon Harmonen. 1870-luvun Vuokkiniemen kolmanneksi suurin suku Harmoset olivat ilmeisesti Garmševien perillisiä. Ville Lahelma (joka kirjasessaan veljestään, edesmenneestä KSS:n puheenjohtajasta Aleksi Lahelmasta kirjoitti nimen muodossa Harmujev; sukulaismies käytti muotoa Karmujeff) on kertonut, etta hänen isänsä Yrjö Lahelma (synt. Vuokkiniemella 1800-luvun lopulla, ortodoksisissa kirkonkirjoissa nimi venäläisittäin Jegor Garmujev) muisti sukunsa muuttaneen aikoinaan Vuokkiniemelle Pohjois-Savosta, Iisalmen seutuvilta. Suvun lähtöpaikkakunnan nimi oli ollut Harmaalanranta ja sukunimi Harmunen. Vuonna 1562 eräs Harmaisen ruokakunta asui Tavinsalmen hallintopitäjän Savilahden neljänneskunnassa, johon Iisalmi kuului, mutta ei mainita enää 1694 Savon henkikirjoissa Kuopion ja Iisalmen pitäjissä. Sen sijaan 1570-luvulla nimi ilmestyy Kainuuseen. Yksi Kainuussa asuneista kolmesta ruokakunnasta näyttää muuttaneen Vienaan ennen 1679. Lähde: Pöllä 1995, Virtaranta 1978. Savokarjalaisnimisiä Harmaisia asui Kainuussa (Säräisniemi) 1580- 1671. Lähde: Läntinen 1994.

HAURINEN. Nimi Haurinen on kirjattu Lonkassa 1859. Lähde: Pöllä 1995.

HOMANEN. Nimi on merkitty Vuonnisessa 1679 ja on johdettu karjalaisesta ristimänimestä Homa (ven. Foma). Lähde: Pöllä 1995.

HUTTUNEN. Huttusia asui Venehjärvellä jo 1762 mennessä. Lähde: Pöllä 1995.

HÄMÄLÄINEN, BOGDANOV. Kivijärvellä 1762 (1718) kirjattu Hämäläinen- eli Bogdanov (Bogdanoff) -suku on 1894 tallennetun perimätiedon mukaan tullut Suomesta. Hämäläinen on niin yleinen nimi, että alkuperää tuskin saa selvitettyä. Venäläinen nimi "Bogdanov" tarkoittaa "Jumalan antama" mahdollisesti merkityksessä "lehtolapsi". Uhtualla oli myös suku Bogdanov/Teppinen, kirjattu 1679. Lähde: Pöllä 1995. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylällä 2 Bogdanov-nimistä perhettä, yhteensä 6 henkeä. Lähde: Toivonen 2002.

IIVANAINEN. Nimi on merkitty Latvajärvellä 1762 (1679). Lähde: Pöllä 1995.

IVANOFF. Nimi on merkitty Pirttilahdessa 1786. Lähde: Pöllä 1995.

JÄHERÖ. Nimi on merkitty Vuokkiniemen alueella 1679. Lähde: Pöllä 1995.

KALLIO, KALLIOFF, KALLIJEFF, KALO. Pirttilahdessa merkittiin valvontaluetteloon 1762 alkaen nimet Kalliof, Kallijeff ja Kalo. Okku Kallio, n. 1833- 1929, kertoi pojantyttärelle Iro Kalliolle, että lappalaisten lähdettyä Pirttilahdesta, tulivat Kaliset, kaksi veljestä, joista toinen eli kylässä, ”kylä-Kalini” ja toinen Taipaleessa, "Taipaleen Kalini". Pirttilahden Kallioista käytettiin asiakirjoissa sukunimenomaisesti 1800- ja 1900-luvulla myös nimeä Smötky (korkonimi, "smötkistely" = laiskottelu).

Suvussa oli tunnettuja tietäjiä. Maineikkain oli ehkä "Smötkyn Riiko", Riiko Kallio (Suomen puolella tunnettu myös nimellä Risto Tapionkaski), n. 1860- 1942, myös Vienan viimeiseksi mieslaulajaksi sanottu. Riiko Kalliosta on perusteellinen artikkeli Karjalan Heimo -lehdessä, no. 1-2/1999. Lähteet: Pöllä 1995, Virtaranta 1978.

Pirttilahden Kallioita

KARHU, KARHUNEN, MIŠKUJEV, MIŠKOJEV, KARGOJEV. Karhu ja Karhunen ovat laajasti levinneitä vanhoja nimiä, joiden lähtöpaikka lienee mahdoton selvittää. Latvajärven asukkaat tiesivät 1839 kertoa, että Karhun suku oli saapunut 4-6 polvea aikaisemmin Hämeen Orivedeltä, 1859 että lähtöpaikka oli Muhos. Vuokkiniemellä oli jo 1679 mennessä nimet Miškujev ja Miškojev, jotka todennäköisesti oli johdettu venäjäjänkielisen karhu -sanan hyväilynimesta "miška". Latvajärvellä esiintyi samana vuonna nimi Kargojev, joka on palautettavissa muotoon Karhunen. Lähde: Pöllä 1995. Karjalaispohjalainen nimi Karhu esiintyy Kainuussa 1563 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

Kontokin Karhusia
Vuokkiniemen Karhusia

KARJALAINEN. Nimi on merkitty Lonkassa 1859. Lähde: Pöllä 1995.

KETTUNEN. Nimi on merkitty Kettusten kotikylässä Tšenassa 1786; siellä oli 1833 vain 4 taloa. Lähde: Pöllä 1995. Savokarjalainen nimi Kettunen esiintyy Kainuussa 1555 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

KIELEVÄINEN. Vuonnisen kylässä merkittiin asuvan Kieleväisiä 1679. Myöhemmin siellä asui mm. karhunmestästäjinä tunnetut Makari, Ontro, Jaakko ja Tarassie K. Saman kylän Seppä-Timo kertoi 1911 Ilmari Kiannolle, että tämä viimeinen, joka silloin jo oli muuttanut Korpijärvelle, oli kaatanut nelisenkymmentä karhua. Lähde: Kansi 1989.

KIRILLOV, ks. KYYRÖNEN

KIRKELÄ. Nimi on merkitty Lapukassa 1793. Lähde: Pöllä 1995.

KOLLIJEFF. Vuonna 1917 Vuokkiniemeltä mainitaan sukunimi Kollijeff. Nimelle löytyy vastine Pielisjärveltä, josta on vuonna 1637 kirjattu Jusko Kollijev. Lähde: Pöllä 1995.

KONTRATJEW. Nimi on merkitty Vuokkiniemen alueelta 1679. Se on ortodoksisen ristimä- tai sukunimen murteellinen muunnelma. Lähde: Pöllä 1995. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylässä yksi ruokakunta Kondratjev-nimisiä henkilöitä, jakaantuen 2 perheeseen, yht. 8 henkeä. Lähde: Toivonen 2002.

KORKOJEFF, KORKONEN. Nimi on merkitty Vuonnisessa 1679. Vuonna 1736 Kajaanin läänin kruununvouti Mathias Castrén lähetti Pohjanmaan maaherralle kirjeen, jossa hän syytti Vuokkiniemen pitäjän talonpoikia Kainuun puolella sijaitsevien kaskimaiden käytöstä. Syytettyjen joukossa olivat mm. Petri Korkonen ja Jacob Korkonen. Boreniuksen 1870-luvulla tallentaman suvun muistitiedon mukaan olivat Korkoset ”vanhoa Lappie tänne jeänehie”. Muistitieto suvun lappalaisuudesta lienee kuitenkin virheellinen, sillä nimelle löytyy vastineita Käkisalmen Karjalasta ja Savosta. Suistamolta mainitaan vuonna 1618 Hodari Korkonen ja Liperistä 1648 Hendrich Kårkanen; Maaningalta tiedetään paenneen Venäjälle vuonna 1629 Niilo Korkonen. Lähde: Pöllä 1995. Ilmari Kianto tapasi 1911 Vuonnisessa Soava Korkojeffin, jonka sukunimen hän käänsi Korhoseksi. Lähde: Kansi 1989.

KOSSOLA, KOSSINEN. Nimi on merkitty Vuonnisissa 1679. Kossoloista (Niemellä nimi esiintyy muodossa Kossinen) sanottiin 1800-luvulla, että he olisivat ”vanhoa Veneähtä”. Lähde: Pöllä 1995.

KRANTTI. Nimi on merkitty Vuokkiniemen alueella jo 1679. Sukunimen alussa oleva kaksoiskonsonantti on vienalaismurteille vieras ilmiö. Sukunimen taustalla voi olla yläsatakuntalainen rakennusta tarkoittava sana, varsinais- suomalainen/ etelä- pohjalainen kiukaan holvia tarkoittava sana, mutta kaikkein todennäköisemmin korkonimi, ”kranttu” eli ”keikari”. Muita korkonimia, jotka merkittiin väestönlaskennoissa sukuniminä olivat esim. ökkö, näppy, kurtta ja smötky. Lähde: Pöllä 1995.

KURIKKAINEN. Nimi esiintyy Vuonnisissa 1679.

KYYRÖNEN, KIRILLOV. Sukutarinan mukaan olivat Kyyröset Kuhmosta. Vuokkiniemeläissuvusta on selvitetty sukupolvet n. 1680/90-luvulle, ja sen mukaan ensimmäinen kirjoihin viety miespuolinen henkilö oli Vasili (s. noin 1685-90). Hänellä oli poika Kirill Vasiljev (synt. n. 1705/1709 – k. 1776, pso. Avdotja Ivanova, eli "Iivanan Outi" Jyvöälahesta, k. 1772). Kirillinin poika oli Fedor Kirillov ja Fedorin poika Petr Fedorov Kirillov (s, 1790). Tässä vaiheessa Kirillov-nimi näyttää vakiintuneen patronyyminä sukunimeksi. Lähde: Virtaranta 1978, Rudolf Toivosen antamien tietojen perusteella Kai Paajaste 2003. Nimi Kyyrönen on merkitty Vuokkiniemellä jo 1679. Nimen vastineitä esiintyy Länsi- Kannaksella jo 1500- luvulla ja eräs Climo Teppananpoika Kyronen asui 1618 Pielisjärvellä. Lähde: Pöllä 1995. Näiden varhaismerkintöjen yhteys yllä olevaan sukuselvitykseen jää varmistamatta.Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylässä 2 ruokakuntaa Kiriloveja, jakautuen 7 perheeseen, yht. 28 henkilöä. Lähde: Toivonen 2002.

LAHELMA, ks. HARMONEN

LAUKKANEN. Laukkaset asuivat Kontokin Läykkylässä, ”Yläreävyssä", josta nimi haarautui eri kyliin. Lähde: Virtaranta 1978. "Laukka"-nimi on johdos keskiajan suosituimmasta pyhimyksestä, Laurentiuksesta. Lähde: Mikkonen-Paikkala 2000. Savokarjalainen nimi Laukkanen esiintyi Kainuussa 1580. Lähde: Läntinen 1994.

Kontokin Laukkasia, osa 1
Kontokin Laukkasia, osa 2

LAURONEN, LAVROJEV. Vuokkiniemellä jo 1679 asuneet Lauroset (Lavrojev) ovat saattaneet tulla Pohjois-Karjalasta (Ilomantsi, Suojärvi, Tohmajärvi, Tuupovaara), Pohjois-Pohjanmaalta, Sortavalasta tai Kurkijoelta, missä kaikkialla nimi jo varhain esiintyy. Lähde: Pöllä 1995.

LEHTONEN. Nimi on merkitty Vuonnisissa 1679. Lähde: Pöllä 1995. (Sama kuin Lettijev?)

LESONEN. Venehjärven Lesoset sanoivat 1800-luvun jälkipuoliskolla, että heidän sukunsa olisi tullut Kuusamosta 5-6 polvea aiemmin. Koska nimi jo 1700-luvulla oli laajasti Länsi-Vienaalla levinnyt, niin asettuminen on kuitenkin täytynyt tapahtua paljon aikaisemmin. Nimi tavataan jo 1500-luvulla Länsi-Kannaksella sekä 1600-luvulla Tohmajärvellä ja Kiteellä. Vuokkiniemen lähitienoon pikkukylistä Venehjärvi sai ensimmäiset asukkaansa vuosien 1748-62 välisenä aikana. Se oli tyypillinen sukukylä: suurin osa asukkaista oli Lesosia, loput Lipkineitä. Kylä oli Vienan vanhoillisimpia. Sieltä löytyivät kuuluimmat metsämiehet kontiovirsineen ja nimekkäimmät tietäjät. Taikausko juurittui hitaimmin Venehjärveltä ja sen vanha rukoushuone oli muistinkantamista ajoista ollut Pyhälle Miikkulalle toimitettavan pässiuhrin näyttämönä. Vuonna 1905 enin osa kylän 254 asukkaasta oli Lesosia.

Monet tunnetuimmista runonlaulajista ja tietäjistä olivat Lesosia. Jo 1829 kävi Utsjoen kirkkoherra Jakob Fellman Vuokkiniemessä. Päiväkirjassaan hän innostuneesti kuvasi runolaulun runsautta Vienan Karjalassa. Hän oli ilmeisesti tavannut Vuokkiniemessä Vasilius Lesosen (varmaankin Venehjärven Lesosia).

Lönnrotilla oli seitsemännen matkansa alussa seuranaan ylioppilas J. F. Cajan, joka syystalvella 1836 palaili yksin Suomeen Venehjärven kautta. Cajan keräsi melkoisesti runoja löytämättä yhtään poikkeuksellista taitajaa, mutta yhden, tulevia enteilevän poikkeuksen Cajan kuitenkin teki: pienen 8-lehtisen vihkon takakanteen on tehty merkintä "Outokka i Venehjärvi". Nimi kuuluu ilmeisesti venehjärveläiselle tietäjälle Outokka Lesoselle. Hänen luonaan kerrotaan käyneen avunhakijoita laajalta alueelta, toisaalta hän myös itse kulki "tietohusmatkoilla" saaden niistä hiukan tuloja. Outokka taisi ilmeisesti paljon loitsuja. Hänelle ne olivat kuitenkin sekä työväline että ammattisalaisuus eikä häin suostunut luovuttamaan ainoatakaan Cajanin muistikirjaan. Väinämöisen tuomiorunon katkelma on ainoa hänen perinteensä tallennus.

Venehjärveläinen Hökkä-Petri (Miitrein Petri Lesoni) tuli Boreniuksen laulattamaksi 1871, jolloin hänellä jo oli huomattavasti ikää. Petri harrasti sivutöikseen karhunkaatoa, kävi "otson ovilla". Hän oli myös kova huuhdanraataja ja piti talonsa maanviljelyksen hyvässä kunnossa: Asu Petrillä oli vanhan kansan raatajan arkipuku: paita, takki ja housut kotikutoista, tuohilötöt jalassa; pyhäpuku samaa kangasta, mutta värjättyä sekä nahkakengät jalassa. Luonteeltaan hän oli kiivas ja kooltaan iso, komea mies. Hän lauloi omalaatuisen pitkän runon, jossa Vipusessa käynti, Venepuun etsintä sekä Sammon ryöstö ketjuuntuvat draamalliseksi kokonaisuudeksi. Borenius kertautti runon 1877 ja totesi sen säilyneen lähes muuttumattomana, samoin Lemminkäisen virren. Runot sekä osaamansa kaksi loitsua Petri oli oppinut isältään, joka oli ollut hyva tietäjä. Toinen Boreniuksen tapaama venehjärveläinen oli Onuhrie Lesoni, Cajanin laulattaman Outokka-tietäjän poika. Onuhriekaan ei ilmaissut taitamiaan loitsuja, vain lyhyehkö Tulen synty on saatu kirjatuksi häneltä. Sen sijaan hän on esittänyt eräitä kertovia runoja. Onuhrien veli oli Oksentei Lesoni, veljensä tavoin jo vanha mies ja kiivasluontoinen. Oksentei oli innokas metsämies: ampui kymmenkunta peuraa talvessa. Lisäksi hän tapasi käydä Suomen puolella lampaannahan muokannassa ja turkinompelussa. Oksentei ei suostunut luovuttamaan varastoistaan enempää kuin yhden loitsun. Veljessarjan kolmas jäsen oli Matti Lesonen, ”kiivasluontoinen hänkin, mutta vailla suurempia loitsijan kykyjä”.

Boreniuksen ryhmän jäsen A. Berner tapasi 1872 Venehjärvellä käydessään useita Lesosia. Loasari Lesoni oli Ontipan eli Njäppy-Jyrin poika ja isänsä tavoin taitava metsästäjä. Loasari oli erityisesti karhunkaataja, mutta myös väsymätön kalastaja, joka taisi runoja ja loitsuja kotitarpeiksi. Bernerille hän esitti kolmen loitsun lisäksi komean runoyhdistelmän. Hoto Lesoni, "Lauren Hoto" eli "Sokea Hoto", joka valmisti monenlaisia käsitöitä ja piti ajoittain pienti kauppaa, esitti Bernerille vain katkelman Aino-runoa, johon liitttyi jakso Vedenkantaja-Annin runoa. 17 vuotta myöhemmin Hoto lauloi Karjalaiselle (kts. alla) Kilpalaulannan, Kojosenpojan kosinnan sekä Laivaretken ja Kanteleensynnyn. Hoton Kilpalaulanta on vastoin muita venehjärveläisesityksiä itsenäinen draama, jonka loppu on oudon kiihkeä: kuultuaan kihlaamansa Annin hirttäytymisestä "Väinämöini, kun tuli niin heittäyty Kurimon kulkkuh, ta šiellä on, lienöykö pereä, niin vanhat sanottih". Molempien kerääjien papereista löytyy myös Hoton häärunoja ja loitsuja. Hänen esittämänsä on myös ainoa Vuokkiniemen runoalueelta saatu Ison härän runo. Runonsa Hoto oppi äidiltään Lukki Iivanantytär Remsuselta.

I.K. Inhan ja K. Karjalaisen vuoro käydä Venehjärvellä tuli 1894. Seuraavat Venehjärvellä kävijät olivat I. Inha ja K. Karjalainen vuonna 1894. Heidän paikallisena apurinaan oli Varahvontta Lesoni, jolla ei ollut laulajan mainetta. Työn lomassa tämä kuitenkin saneli toimeksiantajilleen runot Taivaan taonnasta, Väinämöisen polvenhaavasta sekä Lemminkäisen virren ja Kalevanpojan koston. Varahvontan runot eivät ole pitkiä, mutta todistavat hyvästä rytmikorvasta. Runonsa Varahvontta kertoi oppineensa isältään. Kirjassa Pekka Laaksonen (toim.), I.K. Inha 1894, Valokuvaaja Vienan Karjalassa, SKS 1990, on kerrottu enemmän Varahvontasta ja hänen toiminnastaan perinteenkerääjien apurina.

Karjalainen kirjasi myös joukottain (Outakka Lesosen lapsenlapsen) Vihtoora Lesonin muotokauniita, loogisia ja hämmästyttävän pitkiä ja täyteläisiä runoja, yhteensä 1483 säettä. Karjalainen oli ensin innossaan, kun Vihtoora "laski kun rullalta", kunnes kävi ilmi, että lukutaidoton Vihtoora oli oppinut runonsa muutama vuosikymmen aiemmin painetusta Kalevalasta! Lähteitä: Karjalan laulajat 1968, Pöllä 1995. Lesosten sukuseuran sivustolle.

Kivijärven Lesosia
Koivujärven Lesosia, osa 1
Koivujärven Lesosia, osa 2
Kostamuksen Lesosia, osa 1
Kostamuksen Lesosia, osa 2

LEVANEN. Todennäköisesti johdettu ortodoksisesta ristimänimestä Leva, Levo, ven. Lev. Nimi tavataan Kivijärvellä 1762 (1718). Lähde: Pöllä 1995.

LIPPONEN, LIPKIN. Lipponen oli yleinen nimi jo 1500-luvulla Savossa että Karjalassakin. Kainuuseen nimi ilmestyi 1570-luvulla ja 1679 siellä oli heitä 5 ruokakuntaa. Vienassa nimi tavataan 1700-luvulta lähtien, mahdollisesti kuitenkin jo 1679, jolloin yksi Lippojevin ruokakunta asui Repolan Kolvasjärvellä, vastapäätä Kuhmoa. 1800-luvun lopulla Lipposista oli tullut Vuokkiniemen toiseksi suurin suku. Muoto Lipkin lienee venäläisten viranomaisten muunnelma sukunimestä ja siihen sisältyy venäjän kielen pienikokoista lehmusta tarkoittava sana lipka. Lähde: Pöllä 1995. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylässä 2 ruokakuntaa Lipkineitä, jakautuen 5 perheeseen, yht. 18 henkeä. Lähde: Toivonen 2002. Savokarjalainen nimi Lipponen esiintyy Kainuussa 1584 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

LOGINOV, ks. SEPPÄNEN.

LUKKANEN. Nimi tavataan Ponkalahdella 1762. Lähde: Pöllä 1995.

MAKSIMAINEN. Nimi tavataan Tsenassa 1786. Lähde: Pöllä 1995.

MALINEN, MALAJEV, MALIKIN. Maliset (Malajev) mainittiin 1679 Vuonnisen valvontakirjassa. 1872 oli Malisia 13 talon asukkaina Vuonnisessa (niihin aikoihin oli kylässä yhteensä 55 taloa). Vuonna 1839 kerrottiin suvun muuttaneen Vienaan Hailuodosta. Myös 1871 kerrottiin kylässä, että Maliset, Vuonnisen toiseksi vanhin suku, olisi tullut "Oulusta, Hailuuosta" kuusi sukupolvea sitten. Tuolloin Vuonnisessa asuneiden Malisten mukaan Hailuodossa asui edelleenkin Malisia. Seuraavana vuonna kerrottiin, että muutosta oli kahdeksan sukupolvea, he olivat tulleet "Malisluuon" kirkkokunnasta Oulussa ja esi-isän nimi oli Nykkyri Malinen (nykyri tarkoitti Pohjanmaalla "kotivävyä"). Tämän perusteella on runonlaulajien sukuja tutkinut Olavi Suorsa päätellyt seuraavan kulun: Oulujoen varrella sijaitsevassa Muhoskylässä oli 1600-luvulla Nykyrin ruokakunta ja talo. Sinne tuli 1600-luvun alkuvuosikymmeninä vävy Malisen suvusta ja kantoi sukunimeä Nykyri-Malinen. Muutettuaan kymmenien muiden pohjalaisperheiden joukossa Kainuuseen (joko Kiannalle tai Vuokkiin, jossa edellisessä on mainittu Jakob Malinen 1625 ja samana vuonna Vuokista tullut uudisasukas Henrik Malinen). Vuosien 1625-1635 välisena aikana Nykyri-Malinen muutti maanselän yli Vuonniseen. Vienassa kaksoissukunimen alkuosa putosi lopullisesti käytösta muuttuen myöhempien sukupolvien tajunnassa suvun kantaisan etunimeksi. Lähde: Pöllä 1995. Timo Malinen oli 1911 tunnettu karhunkaatajana. Lähde: Kansi 1989. Savokarjalainen nimi Malinen esiintyy Kainuussa 1605 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

MARKKEINEN. Nimi on tavatti Vuonnisissa 1679 ja on johdos karjalaisesta ristimänimestä Markki eli Markke (ven. Mark). Lähde: Pöllä 1995.

MARTTINEN. Nimi tavattiin Kivijärvellä 1762 (1718). Lähde: Pöllä 1995. Marttisia asui 1800-luvulla kirkonkylän lisäksi Kivijärvellä.

Kivijärven Marttisia

MATTINEN, MATVEJEV, MATWEJEFF. Vuokkiniemen kirkonkylässä asui 1850 2 ruokakuntaa Matvejeviä, jakaantuen 3 perheeseen, yht. 13 henkeä. Lähde: Toivonen 2002. Ylä-Kuitin rannalla, ihan kylän keskustassa on Mattisenranta.

Lisää Mattisten suvusta: Sukuseura Vuokkiniemen Mattiset

MELENTJEV.

Kontokin Melentjevejä, osa 1
Kontokin Melentjevejä, osa 2
Kostamuksen Melentjevejä

MIHHEIJEFF. Nimi esiintyy Vuokkiniemen alueella 1679 ja on ortodoksisen ristimä- taisukunimien murteellinen muunnelmia. Lähde: Pöllä 1995.

MIKKOJEFF. Nimi on palautettavissa muotoon Mikkonen. Sitä esiintyy 1500-luvulta lähtien eri puolilla Suomen Karjalaa, Savossa ja Kainuussa, joten Vuokkiniemen alueella vuodesta 1679 lähtien tavatun suvun tausta jää epäselväksi. Lähde: Pöllä 1995. Savokarjalainen nimi Mikkonen esiintyy Kainuussa 1555 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

MITTOJEV, MITTOJOFF. Mittojoff-nimi tavataan Vuokkiniemen alueella 1679. 1800-luvun perimätieto muisti Mittojoffin suvun kantaisäksi Mikko- nimisen suomalaisen. Sukunimelle löytyy äänteellisesti läheinen, mutta muistitiedon kanssa ristiriidassa oleva vastine Suistamolta, josta mainitaan vuonna 1631 Ondruska Miteioff. Lähde: Pöllä 1995. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylässä 2 ruokakuntaa Mittojev-nimisiä ihmisiä, jakaantuen 6 perheeseen, yht. 25 henkilöä. Lähde: Toivonen 2002.

a href="http://vuokkiniemi.net/vs/suvut/Mittojev_Vuokkiniemi.pdf">Vuokkiniemen Mittojevejä

MOISSEINEN, MOISSEIJEV, MOISSEIJEFF. Nimi tavataan Latvajärvellä 1762 (1679). Lähde: Pöllä 1995. Pohjalaisnimi Moisanen esiintyy Kainuussa 1605 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

MÄKELÄINEN. Vuokkiniemen alueella esiintyy nimi 1679. 1870-luvun perimätieto muisti Mäkeläisten saapuneen Vuokkiniemeen rajan takaa, Vuokilta. Mäkeläisiä asui Kainuussa jo 1500-luvulla; Vuokissa Mäkeläisen ruokakunta esiintyy ainakin vuonna 1695. Lähde: Pöllä 1995. Savolaiskarjalainen nimi Mäkeläinen esiintyy Kainuussa 1563 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

Vaikka Vuokkiniemen kirkonkylä ei koskaan ollut laulukylän maineessa, oli kansanrunouden keräilijä Sakari Topeliuksen Pohjanmaalla laulattama Olli Mäkeläini, tai Mehvoni Onuhrie, kotoisin sieltä. Olli lauloi Topeliukselle seitsemään katkelmaa, joista kaksi oli loitsuja. "Loihtimiseksi" otsikoimansa "Kerskaussanat" Topelius julkaisi Vanhojen Runojen kolmannessa osassa vuonna 1826. Lähde: Karjalan laulajat 1968.

OLLIKAINEN. Nimi esiintyy Ponkalahdella 1762. Lähde: Pöllä 1995. Savolaiskarjalainen nimi Ollikainen esiintyy Kainuussa 1555 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

OMENAINEN.

Lytän Omenaisia, osa 1
Lytän Omenaisia, osa 2

OUTOKKAINEN. Nimi esiintyy Kivijärvellä 1762 (1718). Lähde: Pöllä 1995.

PAULAJEFF. Nimi esiintyy Vuokkiniemen alueella 1679. Lähde: Pöllä 1995.

PAVLOV. Vuokkiniemen kirkonkylässä asui 1850 yksi Pavlov-niminen perhe, yht. 3 henkeä. Lähde: Toivonen 2002.

PEKSUJEFF, PÖKSYNEN. Suvun mahdollisesti alkuperäinen nimi oli Kärkkäinen, josta erään haaran lisänimi oli Pöksy (-Kärkkäinen). Vuonna 1541 asui Juvalla kuusi Pöksysen ruokakuntaa, mutta 1562 enää viisi; samana vuonna ilmestyi nimi Tavinsalmen hallintopitäjään (nyk. Kuopion ympäristö), johon Kiuruvesikin sijoittui. Pöksyset tulivat Vienaan ennen vuotta 1679, jolloin Kostamuksessa mainitaan Peksojevin ruokakunta. Kostamuksen rinnakkaisnimi 1885 oli Peksinja-Nemi, Pöksyniemi, joten he on olivat kylän kantasuku. 1880-luvulla kerätyn muistitiedon mukaan olivat Pöksyset Kiuruvedeltä. Lähteet: Paikkala 1987, Pöllä 1995. 1900-luvulla saadun muistitiedon mukaan asuttivat varassotien jälkeen Kostamuksen alueen kolme Suomesta tullutta sukua: Pöksyset, Ruhaset (Ryhäset) ja Vataset. Lähde: Virtaranta 1978. Nimi Pöksynen esiintyi Kainuussa 1555 ja 1573 (Vuottolahti). Lähde: Läntinen 1994.

Kontokin Peksujevejä
Kostamuksen Peksujevejä, osa 1 (
Kostamuksen Peksujevejä, osa 2

PERTTUNEN. Nimi esiintyy Latvajärvellä 1762 (1679) ja Kivijärvellä 1762 (1718). Lähde: Pollä 1995. Vuokkiniemen piiriin kuuluvassa Latvajärven kylässä elivät Perttusen suvun tunnetut runonlaulajat, joista kuuluisin ja arvostetuin oli mm. Elias Lönnrotin vajaan kolmen päivän ajan laulattama Arhippa Perttunen (n. 1762-1841). Vanhan Kalevalan vienalaissäkeistä neljänneksen on arvioitu olevan Arhipan laulamia. Myös hänen pojaltaan Miihkali Perttuselta (n. 1815 - 99) kerättiin vuosina 1871-94 yhteensä 81 runoa (n. 4000 säettä) hänen jo sokeuduttua vuonna 1866. Arhippa kertoi Lönnrotille oppineensa parhaat runot monta vuotta sitten isältään ”Suurelta Iivanalta”, joka joutui lähtemään armeijaan Arhipan ollessa 7-vuotias. Arhippa lisäsi vielä: "Jospa silloin joku, kuten nyt, olisi etsinyt runoja, ei hän kahdessa viikossa olisi ehtinyt panna kirjaan edes sitä, minkä isäni yksinänsä osasi”. Suvusta tunnetaan useita muitakin muinaisrunojen taitajia ja Boreniuksen saaman käsityksen mukaan Arhippa Perttusen vanhin poika Matti Perttunen oli ollut suurempi runonlaulaja kuin nuorin veljensä Miihkali Perttunen.

Miihkali Perttunen kertoi Boreniukselle vuonna 1871, että hänen sukunsa saapui Latvajärvelle 4-5 sukupolvea aikaisemmin ja Tatjana Perttunen, Miihkalin pojanpojan vaimo, että suku oli kotoisin Muhokselta ja ensimmäinen Latvajärven Perttunen oli sinne vävyksi tullut Juho (Johan, Ivan) Perttunen (eräs vienalaiskauppias Ivan Perttunen mainitaankin 1711 tulliluettelossa Kajaanin markkinoilla käyneenä). Juho Perttusen muutto Muhokselta Latvajärvelle on näin ollen saattanut tapahtua 1600-luvun loppupuolella. Suvun varhaisjuurista on kuitenkin ristiriitaisia tietoja, Perttuset olivat mahdollisesti Muhokselta tai Laatokan Karjalasta. Lähteitä: Arhippa Perttusesta ja hänen perheestään löytyy tietoja melko monista lähteistä.

PETROV. Vuoden 1890 rippikirjassa esiintyvät Kontokin kunnan Kontokin kylän asukkaiden sukunimet ja niiden suomenkieliset vastineet: mm. Petrov 24 henkilöä. Lähde: Julku 1996.

Kontokin Petroveja, osa 1
Kontokin Petroveja, osa 2

PRILESHAJEFF. Nimi esiintyy Vuokkiniemen alueella 1679. Lähde: Pöllä 1995.

PROHOROV. Vuokkiniemellä asui 1850 yhdessä ruokakunnassa 2 Prohorov-nimistä perhettä, yht. 9 henkeä. Lähde: Toivonen 2002.

REMSU, REMSUNEN, REMPSU, REMŠUJEV, REMSUJEFF. Perimätieto 1800-luvulla muisti Remsu -suvun kantaisän tulleen Vienaan Pohjois-Pohjanmaan Limingasta. Remsu-nimeä ei tavata Limingalla, mutta sen sijaan siellä 1548 verokirjassa mainitaan nimi Kramsu, joka 1570 ja 1654 kirjoitettiin muotoon Krampsu. Luukon alasatakuntalais-peräiseksi ja Vahtolan eteläpohjalaiseksi otaksuma nimi Kramsu/Krampsu saattoi kansanomaisessa kielenkäytössä menettää alkukonsonanttinsa. Matka Pohjanmaalta Vienaan on saattanut kulkea Kainuun kautta, sillä 1605 veroluettelossa mainitaan siellä (Uura) asuneen Remsuisen ruokakunta, joka ei kuitenkaan enää mainita 1626 veroluettelossa. Hyrynsalmen Luvankylän tienoilta tallennetut paikannimet Rempsunlampi, Remsunsuo ja Rempsu -niminen metsämaisema saattavat olla muisto suvun asuinalueen sijainnista Kainuussa. Vuonna 1679 Vuokkiniemen kylän yhdeksässä talossa laskettiin asuvan 22 aikuista miestä ja 8 alaikäistä poikaa. Isäntien joukossa oli lautamies (tselovalnik) Iakunka Pavlov Remšujev. Tämä viittaa sukukunnan pidempiaikaiseen eloon seudulla, sillä uusi tulokas tuskin olisi saavuttanut lautamiehen asemaa. Iakunkalla oli kolme poikaa: Petr, Semen ja Nikita. Nikitalla oli poika Jakov Nikitin, joka toimi Vuokkiniemen kylänvanhimpana ainakin 1719-20.

Remsu-nimeä tavataan myös Uhtualla 1679, Kivijärvellä 1762 (1718), Ponkalahdella 1762 ja Tollonjoella 1786. Vuonna 1762 (1679) asui Akonlahdella suku Remsonen, joka todennäköisesti oli Vuokkiniemeltä. Vuokkiniemellä asui 1782 ainakin 5 perhettä Remsujevejä. Vuoden 1850 väestönlaskentatietojen mukaan Vuokkiniemen 50 ruokakunnassa tai talossa asui 460 henkilöä. Näistä oli Remsujevejä 142 henkeä, jakaantuen 14 ruokakuntaan ja 29 perheeseen.

Remsun suku kasvatti myös runonlaulajia. Lukki Iivanantytär Remsunen, joka oli avioitunut Venehjärvelle, opetti runonsa tyttärelle Hoto Lesonille. K. Karjalainen tapasi 1894 tollonjokilaisen Okahvie Matvenna Remsujeffin, jolta kolme vuosikymmentä myöhemmin Marttini kirjoitti Kajaanissa muistiin loitsuja ja taikoja. Anni Bogdanoff muutti naimisiin Uhtualle, mutta oli syntyisin Remsujeffejä Tollonjoelta. Hänen isänsä oli ollut taitava laulaja ja ilmeisesti oli osa Annin runoista tältä opittuja. Anni lauloi Kalevala-aiheista, mutta myös muuta epiikkaa, häävirsiä, kehtolauluja, lastenrunoja, työlauluja, loitsuja. Kemppainen ja Salminen kirjoittivat Annilta 1910-luvulla kaikkiaan satakunta runoa ja loitsua. Hienon keräystyön teki Pertti Virtaranta, joka 1950-luvulla äänitti mm. Ruotsiin muuttaneita tollonjokelaisia serkuksia Mari Remsua ja Iro Remsua. Mari (1893-1979) on esittänyt mm. itkuja, Iro (1879-1971) muinaisrunoja, esim. Luojan virren ja Kuolon sanomat. Molempien muistoja on kirjattu Virtarannan kirjaan Vienan kansa muistelee (1958). Lähteitä: Borenius 1879, Keränen 1986, Luukko 1954, Läntinen 1994,Pirinen 1982, Pöllä 1995, Räisänen 1982, Toivonen 2002, Vahtola 1977, Virtaranta 1958, Karjalan laulajat 1968.

Lue myös laajempi artikkeli "Remsut - Vuokkiniemen valtasuku"

Kivijärven Remsuja
Vuokkiniemen Remsuja

RETTIJEV. Suku tullut Kivijärvelle 1762 (1718) mennessä, muistitiedon mukaan Kainuusta ensin Vuokkiniemelle, josta se myöhemmin siirtyi Kivijärvelle. Kuittijärvien tienoilla 1597 asuneiden ”kastettujen ja kastamattomien lappalaisten” joukossa mainitaan eräs Stepanko Rettij. On mahdollista, että Rettij-nimisiä henkilöitä siirtyi 1600-luvulla Kainuuseen ja sieltä myöhemmin takaisin Vienaan. Nimi ei kuitenkaan varmista asiaa, sillä se on todennäköisesti alkujaan Rättö(nen), Räty. Näistä nimistä löytyy varhaisia merkintöjä Karjalasta Pohjanmaalle, esim. nimestä Rättö 1500-luvun Viipurin Karjalasta ja Savosta, Rättönen ja Räty Sortavalasta ja Pielisjärveltä 1600-luvun alkupuolella sekä Räty ja Rätty Pohjois-Pohjanmaalta 1500-luvun lopulta lähtien. Vienan Rettijev-suku on mahdollisesti johdettavissa Sotkamoon 1618-26 tulleesta Rätypää ruokakunnasta. Sotkamon Rätypäät olivat ehkä Vienasta (kts. yllä) tai muualta Suomesta. Kolmas, joskin vähemmän todennäköinen, vaihtoehto on, että Rätypäät olivat Kuolan linnakkeen tienoilta, jossa 1608-11 mainitaan nimi Rettejev.

Vuokkiniemen kirkonkylässä asui 1850 7 ruokakuntaa Rettijevejä, jakaantuen 18 perheeseen, yht. 78 henkeä.

Kivijärveltä kotoisin ollut Outi Rettijeff asui Vuokkiniemellä. Hän esitti ensin Boreniukselle 1872 Kuolon sanomat, seuraavana vuonna Genetzille 270-säkeisen Lemminkäisen virren ja Sisaren turmeluksen. Häävirret oli kuitenkin Outin bravuuri, ne olivat käyttörunoutta, tarpeellisiksi koettuja, alituisen toiston kautta mieleen uurtuvia. Tollonjoelta oli Väinö Kaukosen 1940-luvulla haastattelema 75-vuotias Onuhrie Rettijeff. Onuhrie taisi Polvenhaavan, Vipusen runoa, Lemminkäisen virren, Luojan virren, runot Lunastettavasta neidosta, Meren kosijoista ja Vedenkantaja-Annista. Lähde: Pöllä 1995, Toivonen 2002, Karjalan laulajat 1968.

Kivijärven Rettijevejä

RIIKONEN. Vuokkiniemen alueella tavataan nimi 1679 ja se on ortodoksisen ristimänimien muunnelma. Lähde: Pöllä 1995. Savokarjalainen nimi Riikonen esiintyy Kainuussa 1580 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

RYHÄNEN, RUHANEN, RUHONI, RUGOJEV. 1900-luvulla saadun muistitiedon mukaan asuttivat Kostamuksen alueen varassotien jälkeen kolme Suomesta tullutta sukua: Pöksyset, Ruhaset (Ryhäset eli Ruhoni, Rugojev) ja Vataset. Lähde: Virtaranta 1978. Vuoden 1694 henkikirjojen mukaan asui Iisalmessa silloin 7 Ryhästen ruokakuntaa. Ehkä juuri sieltä siirtyi 1700-luvun alussa Ryhäsiä Kostamukseen, jossa 1866 asui neljä perhettä Ryhäsiä, yhteensä 19 henkilöä. Vienan-suvun vanhimpia nimeltä tunnettuja jäseniä olivat 1720- tai 1730-luvulla syntynyt Jegor Gerasimov Rugojev ja hänen mahdollinen veli Spiridon Rugojev. Lähde: Paajaste 2003.

Kostamuksen Rugojevejä, osa 1
Kostamuksen Rugojevejä, osa 2

SAAVINEN. Vuoden 1890 rippikirjassa esiintyvät Kontokin kunnan Saarijärven kylän asukkaiden sukunimet ja niiden suomenkieliset vastineet, mm. Savin 16 henkilöä.

Saarijärven Saavisia, osa 1
Saarijärven Saavisia, osa 2

SAKKUNEN. Nimi tavataan Latvajärvellä 1762 (1679). Lähde: Pöllä 1995.

SALLINEN, SALLIJEV. Vuoden 1890 rippikirjassa esiintyvät Kontokin kunnan Kontokin kylän asukkaiden sukunimet ja niiden suomenkieliset vastineet: mm. Sallijev/Sallinen 68 henkilöä.

Kontokin Sallisia

SEMENOV. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylässä yksi Semenov-niminen perhe, yht. 4 henkeä. Lähde: Toivonen 2002. (Simanainen?).

SEPPÄNEN, LOGINOV, LOGINOFF. Seppäset eli Loginovit (Loginoffit) asuttivat Vuokkiniemen Sepänniemen (Sepäntermän) kylänosaa. Lähde: Virtaranta 1978. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylässä yksi ruokakunta Loginoveja, jakautuen kahteen perheeseen, yht. 8 henkeä. Lähde: Toivonen 2002. Savokarjalainen nimi Seppänen esiintyy Kainuussa 1580 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

SIMANAINEN. Nimi tavataan Ponkalahdella 1762. Lähde: Pöllä 1995.

SIPPONEN. Nimi on tavattu Vuokkiniemen alueelta 1679 alkaen. Juveliuksen vuonna 1886 tallentaman muistitiedon mukaan olivat Sipposet tulleet Pohjois-Savon Iisalmesta, jossa ainakin kuluvalla vuosisadalla esintyy sukunimeä Sippolainen. Vuonna 1694 Iisalmen naapuripitäjästä Kuopiosta on kirjattu kaksi Sipposen ruokakuntaa. Lähde: Pöllä 1995.

SPIIREI. Nimi on tavattu Vuokkiniemen alueelta 1679. Vuokkiniemen kirkonkylästä 1800- ja 1900-luvulla mainituista kahdestakymmenestä suku- ja liikanimestä Kontratjew, Mihheijeff, Riikonen ja Spiirei ovat ortodoksisten ristimä- ja sukunimien murteellisia muunnelmia. Lähde: Pöllä 1995.

TENESSEINEN, TENESSEFF, TENISOV, ks. DENISOV.

TEPPINEN. Teppinen lienee suvuttain periytyvä korkonimi. Vuokkiniemen Teppiset kuulunevat Mittojevin eli Mittojoffin sukuun, jonka juuret ovat Suomessa. Lähde: Tarkka 1999.

TEPPOLA. Nimi tavataan Latvajärvellä 1762 (1679). Vuonna 1886 kylässä käynyt Juvelius merkitsi muistiin Lesoljon (nähtävästi Lesosen) ja Teppolan muuttaneen Latvajärvelle Venehjärveltä. Karjalaisesta ristimänimestä Teppo (ven. Stepan) johdettu sn. Teppola on mahdollisesti syntynyt Vienassa, joten suvun lähtöaluetta ei ole mahdollista selvittää. Lähde: Pöllä 1995.

TERVANEN. Nimi tavataan Vuonnisessa 1679. Boreniuksen mukaan vuonnislaiset Tervaset olisivat ”vanhoa Veneähtä”. Sukunimet Tervo ja Tervonen mainitaan 1500-1600-luvun asiakirjalähteissä kaikkialta Suomen Karjalasta, Savosta, Oulujärven ympäristöstä sekä Kemijokivarresta. Kainuuseen Tervosia saapui jo 1500-luvun lopulla. Osa heistä asui Oulujärven pohjoispuolella Jaalangassa. Vuoden 1673 maakirjassa Tervosia mainitaan asuneen myös Suomussalmen Kiannalla. Ruokakunnan päämiehestä on mainintoja myös vuosilta 1691 ja 1697, mutta vuosien 1703 ja 1710 veroluettelossa Tervosia ei enää mainita Suomussalmelta. Lähde: Pöllä 1995. Savokarjalainen nimi Tervo(nen) esiintyy Kainuussa 1563 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

TITOV. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylässä 3 ruokakuntaa Titoveja, jakaantuen 5 perheeseen, yht. 21 henkeä. Lähde: Toivonen 2002.

TORVINEN, TORVIJEV. Nimi tavataan Latvajärvellä 1762 (1679). 1800-luvulla kylässä asuneille Torvisille löytyy vastine mm. Kainuusta, jossa asui samannimisiä ruokakuntia 1570-luvulta lähtien. Torvia ja Torvisia esiintyy jo vanhimmissa lähteissä eri puolilla Suomea. Lähde: Pöllä 1995. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylässä yhdessä riokakunnassa 3 perhettä Torvijevejä, yht. 10 henkeä. Lähde: Toivonen 2002. Savokarjalainen nimi Torvinen esiintyy Kainuussa 1569 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

TSÄRKKÄINEN. Nimi tavataan Vuonnisessa 1679. Lähde: Pöllä 1995.

VATANEN, VADOJEV, VADAJEV. Vatanen on vanha savo-karjalainen ortodoksinimi, joka on kirjattu 1500-luvulta lähtien myös esim. Kainuussa. Nimi Vadojev, Vatanen, esiintyy 1679 sekä Latvajärvellä että Kostamuksessa (Ignat Maksiminpoika Vadajev ja Ivan Maksiminpoika Vadajev). 1880-luvun Kostamuksen perinnetiedon mukaan olivat Vataset tulleet Iisalmelta. Iisalmi kuului Tavisalmen hallintopitäjän Savilahden neljännekseen, ja siellä mainittiin vuonna 1614 Vatasen ruokakunta. Lähde: Pöllä 1995. 1900-luvulla saadun muistitiedon mukaan asuttivat varassotien jälkeen Kostamuksen alueen kolme Suomesta tullutta sukua: Pöksyset, Ruhaset ja Vataset. Lähde: Virtaranta 1978. Savokarjalainen nimi Vatanen esiintyy Kainuussakin (1563 alkaen). Lähde: Läntinen 1994.

Kostamuksen Vatasia, osa 1
Kostamuksen Vatasia, osa 2

VASARA(INEN), VASARAJEV, WASARAIJEFF. Nimi tavataan Vuokkiniemen alueelta 1679. Sukunimestä Vasara(inen) on 1500-luvulta mainintoja Jääskestä, Muolasta ja Käkisalmesta. Toisaalta Vasara –nimisiä henkilöitä esiintyy vanhastaan Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa, vuonna 1687 Pudasjärvellä, 1722 Enontekiöllä ja 1816 Muoniossa. Ilomantsissa asui vuonna 1724 eräs Johan Wasarain ja 1767 syntyi Kuusamon luoteisosaan Vasaraperän kylä. Vuokkiniemen Vasaraisen suvun lähtöalue jää näin ollen selvittämättä. Vuokkiniemen kirkonkylässä asui 1850 yhdessä ruokakunnassa 4 perhettä Vasarajevejä, jakaantuen 4 perheeseen, yht. 15 henkilöä. 1907 laaditussa Ylä-Kuittijärven länsipuolitse kulkevan maantien rakentamista varten perustetun rahaston perustajajäsenten luettelossa mainitaan mm. kolme Wasaraijeff –nimistä henkilöä. Luettelossa ei ilmoiteta Wasaraijeff –suvun kotikylää, mutta Virtarannan kyläläisten haastattelujen pohjalta laaditussa luettelossa, johon on koottu Vuokkiniemen talojen nimet toista maailmansotaa edeltävältä ajalta, esiintyy mm. kaksi Vasaraisen taloa. Todennäköisesti Vasaraisen suku asui myös 1900-luvun vaihteessa Vuokkiniemellä. Lähde: Pöllä 1995, Toivonen 2002.

Vuokkiniemen Vasaraisia

jakaja

Lähteitä:

A.A. Borenius, Suom. Kirj. Seura, Kirjallisuusarkisto, Bor. II 47:57 (1879).
Iivo Härkönen, Rajantakaisen Karjalan kyläin luettelo. Itäinen vartio. Lukuja vanhasta Karjalasta (1920).
Kyösti Julku, Rajamailla III (1996)
Sirkka-Liisa Kansi (toim.), Ilmari Kiannon Vienan Karjala (1989).
Jorma Keränen, Kainuun historia I:2 (1986).
Pekka Laaksonen (toim.), I.K. Inha 1894, valokuvaaja Vienan Karjalassa (1990).
Armas Luukko, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia II (1954).
Aarre Läntinen, Kainuulaisia talonpoikaissukuja, Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja no. 44 (1999).
Pirjo Mikkonen - Sirkka Paikkala, Sukunimet (2000).
A.R. Niemi (julk.), Vienan läänin runonlaulajat ja tietäjät, Suomen kansan vanhat runot I:4 (1921).
Kai Paajaste, Kostamuksen Rugojevit eli Ryhäset, Karjalan Heimo no. 11-12/2003, s. 189 alk.
Sirkka Paikkala, Rahvaan nimenmuutoksista Itä-Suomessa, Sukuviesti no. 7/1987, 9-10/1987.
Kauko Pirinen, Savon historia II:1 (1982).
Matti Pöllä, Vienan Karjalan etnisen koostumuksen muutokset 1600-1800 -luvulla (1995).
Alpo Räisänen, Kainuun murteiden ja nimistön opas (1982).
Veijo Saloheimo, Itäsuomalaista liikkuvuutta 1600-luvulla, Savosta ja Viipurin-Karjalasta poismuuttaneita, Suomen Sukututkimusseuran julkaisuja 46 (1933).
Lotta Tarkka, Smötkyn Riiko – mikrohistoriallinen keromus vienalaistietäjän elämästä ja runoudesta, Tuulen jäljillä, Kalevalaseuran vuosikirja 77-78 (1999).
Rudolf Toivonen, Vuokkiniemen kunta 150 vuotta sitten, Carelia-lehti, Nro 4/2002.
Jouko Vahtola, Liminkalaisten historiaa, Liminka 1477-1977, toim. Seija Korte (1977).
Pertti Virtaranta, Vienan kansa muistelee (1958).
Pertti Virtaranta, Vienan kyliä kiertämässä (1978).
Pertti Virtaranta, Väinö Kaukonen, Matti Kuusi, Leea Virtanen (toim.), Karjalan laulajat (1968).



Päivitetty viimeksi 21.9.2010