Vuokkiniemi-seura piti vuosikokouksensa 1992 heinäkuussa Vienan Karjalan Vuokkiniemessä. Kyläläiset esittivät kokouksessa ajatuksen kylän vuosikymmeniä aiemmin palaneen kirkon jälleenrakentamisesta. Vähän ennen talvisotaa palanut alkuperäinen kirkko toimi viime vaiheidensa aikana mm. ruokalana, ja paloi tiettävästi liiallisen lämmittämisen seurauksena.
          Ajatus sai tuulta purjeisiinsa. Jo elokuussa 1992 pidettiin Vuokkiniemessä neuvottelu kirkon rakentamisesta. Uuden kirkon rakentamisen aloittamisesta olivat päättämässä Arhippa Perttusen säätiön, Vuokkiniemi-seuran ja Vuokkiniemen kylähallinnon edustajat. Urakka päätettiin aloittaa heti, ja Vuokkiniemi-seura lupasi tukea hanketta 50 000 markalla. Tarvittavat varat oli tarkoitus koota seuran omalla toiminnalla.
          Helmikuussa 1993 pidetyssä kokouksessa neuvotteluihin tulivat mukaan myös Karjalan tasavallan kulttuuri-ministeriön restaurointiosasto ja Kostamuksen kaupunki sekä Kuhmon kulttuurikornitsa (nyk. Juminkeko-säätiö) ja Kostamuksen ortodoksisen seurakunta. Kokouksessa todettiin, että Vuokkiniemen kirkon rakentaminen saattoi sisältyä Karjalan kulttuuriministeriön ja Arhippa Perttusen säätiön käynnistämään Vienan Runokylät –projektiin, jonka oli tarkoitus elvyttää katoamassa olevia Vienan runokyliä erilaisten rakennus- ja muiden hankkeiden avulla.
          Vuokkiniemi-seura osti Kostamuksen metsälautakunnalta kirkon hirret (183 kuutiota). Ne maksoivat rakennuspaikalle toimitettuna lähes 20 000 markkaa. Kun tukit keväällä 1993 saatiin Vuokkiniemeen, ei itse rakentaminen kuitenkaan päässyt käyntiin. Siksi Vuokkiniemi-seura järjesti talkoomatkan tukkihirsien kuorimiseksi. Se oli seuran ensimmäinen ”kökkäreissu”, josta talkooperinne alkoi.
          Iljan päivän (2.8.) praasniekan yhteydessä 1993 Vuokkiniemi-seura myönsi Arhippa Perttusen säätiölle 10 000 markkaa hirsikehikon veistämistä varten.
          Työt eivät kirkkotyömaalla edenneet seuran toivomalla tavalla, ja Vuokkiniemi-seura päätti ryhtyä rahoittamaan rakennushanketta oman toimintansa kautta ja omalla työllään. Sen jälkeen Arhippa Perttusen säätiö päätti vuosikokouksessaan 1994 luovuttaa Vuokkiniemi-seuralle sekä rakennuspiirustukset että valtuudet jatkaa rakennustöitä Vuokkiniemessä.
          Kesällä 1994 Suomesta järjestettiin parikin talkoomatkaa kirkon pystyttämiseksi. Kirkon hirsikehikko veistettiin ja koottiin väliaikaisesti Vuokkiniemen kylää halkovalle tsärkälle, harjulle, koska lopullisesta rakennuspaikasta ei ollut varmuutta.

          Kirkon sijoituspaikasta Vuokkiniemessä ei tullut itsestään selvää prosessia. Vuoden 1993 Iljan päivän praasniekalla siunattiin uuden kirkon paikka keskellä kylää. Karjalan kulttuuriministeriön päätöksen mukaan se tuli aavistuksen vanhan kirkon paikalta länteen, ja paikan siunasi Oulun metropoliitta Leo (nyk. Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa), jota avustivat kirkkoherra Pentti Hakkarainen Kajaanista ja isä Konstantin Kostamuksesta. Vuokkiniemen rahvas ei kuitenkaan pitänyt kirkolle päätettyä paikkaa alkuperäisen lähistöllä hyvänä ratkaisuna. Niinpä kyläläisten kokouksessa tammikuussa 1996 sadasta paikallaolijasta 99 olisi halunnut kirkon uuteen paikkaan, kylän hautausmaan lähistölle. Kulttuuriministeriö piti kuitenkin kiinni omasta kannastaan, ja niinpä työt näkökantojen erilaisuuden vuoksi viivästyivät.
          Uuden kirkon perustuksen ja kivijalan piti valmistua kevään 1995 aika. Työt oli luvannut suorittaa Kostamuksen seurakunta, joskin Vuokkiniemi-seura teki seuraavana keväänä sopimuksen näiden töiden teettämisestä kostamuslaisen urakoitsijan kanssa. Työt saatiin tehtyä heinäkuussa 1996. Edellisenä kesänä Vuokkiniemen kyläneuvosto oli lahjoittanut kirkkoa varten puuta, jonka seura kaadatti ja sahautti rakennusta varten.

Kirkkohankkeen sitkeä vetäjä Heikki Kyyrönen työmaalla. "Pienen seuran jättihanke". Näin otsikoi Karjalan Heimo- lehti pääkirjoituksensa no:ssa 5-6/1997. Kyse oli juuri valmistumassa olevasta Vuokkiniemen uudesta kirkosta. Hankkeen vetäjä Heikki Kyyrönen sukkuloi Lapuan ja Vuokkiniemen välillä, hankki rakennuspuita, värväsi talkooväkeä ja taisteli byrokraattien kanssa. Kuva: Karjalan Heimo no. 5-6/1997.

          Kirkko oli valmis vihkiäisiinsä Iljan päivänä 1997. Tilaisuus oli historiallinen, sillä vihkimisen toimittivat Karjalan ja Petroskoin piispa Manuil ja Helsingin metropoliitta Leo. Kirkon seinälle kiinnitettiin varsinaisen vihkimisseremonioiden jälkeen kyltti, joka kertoo suomeksi ja venäjäksi omaa tarinaansa: ”Karjalan sivistysseuran alaosasto Suomen Vuokkiniemi-seura pystytti tämän pyhäkön Jumalan kunniaksi juurilleen vuosina 1993-97. Temppeli vihittiin käyttöönsä profeetta Eliaan päivänä 2.8.1997”.

          Mikkelinpäivänä 2000 Vuokkiniemi-seura lahjoitti kirkkoon viisi kajaanilaisen Niilo Peksujeffin (syntyisin Vuokkiniemen Tollonjoen Livojärveltä) maalaamaa ikonia. Ikonit siunasivat isä Danil Kostamuksesta ja vienalaisjuurin varustettu isä Kauko Ivanov Suomesta.
          Kirkon rakennusprojektia alusta loppuun johtanut Vuokkiniemi-seuran puheenjohtaja – nykyisin kunniapuheenjohtaja – Heikki Kyyrönen totesi kirkon vihkimistilaisuudessa urakan olleen suuri: ”Meillä on kuitenki seurassa ahkerie naisie: hyö äijän ovat auttan rahankeruussa. Vielä pitäy sanuo, jotta miula on ollut erittäin hyvä sihteeri, tämä Korpin Vasselei eli Ville Lahelma. Johtokunta on myös kaikessa auttan ja tuken” (Karjalan Heimo 9-10/1997).
          Vuokkiniemi-seura rahoitti rakentamisen juhlien, arpajaisten ja myyjäisten järjestämisellä sekä seuran uniikkien pinssien myymisellä, keräyksillä ja kalevalaisen kulttuurin ystävien lahjoituksilla. Kirkon rakentaminen tuli maksamaan pitkälti yli puoli miljoonaa markkaa. Kirkosta on kuvia sivulla Vuokkiniemi tänään.

          Kun Vuokkiniemi-seura oli saanut valmiiksi Vuokkiniemen kirkon, ja se oli vihitty käyttöön Iljan päivän praasniekan yhteydessä 1997, heräsi seuran johtokunnassa ajatus vanhusten talon rakentamisesta Vuokkiniemen vanhuksille. Jälleen lähdettiin liikkeelle nollasta. Projektin hoito uskottiin silloiselle seuran puheenjohtajalle, Heikki Kyyröselle.

          Vuokkiniemen kylässä oli jäänyt tyhjilleen lasten päiväkoti. Kostamuksen kaupunki, johon Vuokkiniemi hallinnollisesti kuuluu, päätti luovuttaa rakennuksen kunnostettavaksi vuokkiniemeläisille vanhuksille. Vanha päiväkoti oli tosin varsin huonokuntoinen, sillä sen katto vuoti, seinät kallistelivat, ikkunat olivat puoliksi lahonneet, alimmat hirsikerrokset olivat myös lahonneet ja lastulevylattia osittain puhki kulunut.
          Seinäjokisen rakennusmestari Juho Tervalan arvion mukaan kunnostuksen kustannukset olisivat olleet korkeintaan 20 prosenttia alemmat, kuin kokonaan uuden rakentamisesta olisi koitunut kuluja. Uuden rakentamiseen vaadittava lupakäsittely ja muu byrokratia olisivat vieneet mahdollisesti pari vuotta, ellei enemmänkin. Siksi Vuokkiniemi-seuran johtokunta päätti, että vanha päiväkoti remontoidaan.
          Varojen hankinta rakennusprojektia varten aloitettiin, ja niinpä seurassa järjestettiin keräys, hankittiin varoja julkaisemalla ja myymällä Saimi Lindrothin runoteosta Lapin runoja, sekä myymällä pinssiä, johon oli kuvattu Itä-Karjalan ja Suomen liput rinnakkain. Lisäksi seuran jäsenet järjestivät myyjäisiä, ja seura sai yksityishenkilöiltä lahjoituksia.
          Varsinaisen rakennustyön saivat suorittaakseen kylän omat miehet. Heidän nokkamiehenään ahersi Nikolai Vatanen. Vaatimattomat rakennuspiirustukset laati Juho Tervala, ja ne hyväksyttiin vähäisin muutoksin Kostamuksessa.

          Vanhainkodin suunnitelmiin kuului rakentaa kuusi kahden hengen huonetta vanhuksille, avara oleskelutila talon väen tarpeita varten, johtajattaren ja lääkärin huoneet, ajanmukainen keittiö kalusteineen, saniteettihuone, pyykkitupa ja varastotilaa.
          Itse saneeraus aloitettiin perustusvalulla ja alimpien hirsikerrosten uusimisella. Rakennukseen tehtiin myös rossipohjalattiat, oiottiin ja tehtiin uusia väliseiniä, aukaistiin uudet ikkuna-aukot, mutta myös välikatto oikaistiin ja tuettiin sekä koko rakennus katettiin lopulta peltikatolla. Kaikkien huoneiden seinät päällystettiin tuulenkestävin levyin. Itse rakennus yhdistettiin Vuokkiniemen uuden koulun vesijohtoverkkoon. Kostamuksen kaupunki hoiti ja kustansi taloon vesikeskuslämmityksen ja sähköistyksen. Uuden vanhainkodin ikkunat saatiin Kuhmosta. Talon kalusteista sängyt ja patjat saatiin lahjoituksena oululaisilta Vuokkiniemen ystäviltä.
          Työ edistyi sitä mukaa, kuin seura sai hankittua varoja ja rahaa tilille kertyi. Hankkeen loppuvaiheessa Vuokkiniemi-seura sai 100 000 markan (n. 17 000 euroa) lahjoituksen hämäläiseltä eläkeläiseltä, joka oli Karjalan Heimo –lehdestä lukenut seuramme työstä. Elämäntyönsä vanhusten parissa tehneenä hän halusi auttaa heimokansan vanhuksia.

          Vanhainkoti valmistui toukokuussa 2001, ja se luovutettiin asiaan kuuluvin menoin Kostamuksen kaupungille. Luovutustilaisuudessa oli mukana Vuokkiniemi-seuran edustajina Heikki ja Eeva Kyyrönen. Luovutuksen jälkeen Vuokkiniemi-seura rakennutti vanhustentalon yhteyteen vielä saunan ja pesutuvan sekä kaksi ulkoaittaa. Projektin kokonaiskustannus oli noin 60 000 euroa.

          Vuokkiniemi-seura tukee edelleenkin taloudellisesti Vuokkiniemen vanhainkotia (ks. sivu Auta heimovanhuksia).