Čičiliuškut kiertuematkalla Vienan Karjalašša

Čičiliušku-nukketeatteri täytti männä kevyänä kolme vuotta. Teatteri on muajilman ainut kuklateatteri, kumpani esittäy karjalan kielellä, kuin livvin, niin ni vienankarjalan murtehella. Teatterin artistoina ollah Petroskoin yliopiston karjalan kielen opaštujat ta opaštajat. Kolmen vuuvven aikana ”čičiliuškut” oli ajeltu monet karjalaiset kylät, kumpasissa esitettih kolme näytelmyä: Kuin hukka vasikalla muamona oli, Šinipetra, Varis. Kaikkie kylie (niitä on jo läheš kolmekymmentä) ei sua täššä lyhyöššä kirjutukšešša luvetella, ka mainičen Karjalan tašavallan Aunukšen, Priäšän, Karhumäen, Kalevalan, Louhen piirit, näijen lisäksi viime talvena čičiliuškut käytih Tverin Karjalan mualla ta männyönä kešänä Šuomenki puolella Kuušamošša. Teatterin johtajana on petroskoilaini Natalja Golubovskaja.
          Tällä kertua (13.-16.11.2008) Čičiliušku-kuklateatteri kävi näyttelömäššä nelläššä vienalaisešša kyläššä. Enšimmäini esiintymispaikka oli Koštomukšen kulttuuritalo. Ennein esityštä nuoret kerrottih Karjalan tašavallan karjalankielisistä lehtilöistä. Meilä matašša oli Vienan Karjala-lehen toimittaja Maikki Spicina, kumpani opašti halukkahie lukomah vienankarjalakši. Kaikin yheššä kaččelima ta lukima lehtikirjutukšie ta karjalankielisie kirjoja. Nuori Karjala-nuorisojärještö ta šen johtaja Natalja Antonova tuotih mataššah myötäväkši uutta karjalankielistä kalenterie (v. 2009), mi tällä kertua on omissettu karjalaisella keittijöllä. Šamalla myö jakoma ihmisillä jevanhelija vienankarjalakši (kiäntäjä vuokkiniemeläini Raisa Remšujeva). Salih näytelmyä kaččomah keräyty melkoni joukko karjalaisie, suurin oša Karjalaini gorničča- ta Hete-folkroreryhmien laulajie ta tanššijie. Myö esittimä Varis-nimistä näytelmyä, kumpani kertou tavallisien kyläläisien elämäštä: ukošta ta akašta, ket šuatetah omua Marppa-punukkuah miehellä, pahanruatajan Vas’ka-šulhasen naimahommista ta miliisimieheštä, kumpani yrittäy panna koko kylövehen kurih. Esitykšen jälkeh kaikin juotih čäijyö kalittojen kera ta vieläi laulettih karjalaisie lauluja.
          Toisena päivänä oli kakši esityštä Vuokkiniemeššä. Päivällä koululaiset suatih kaččuo Kuin hukka vasikalla muamona oli-näytelmyä. Lapšet oltih oikein hyvilläh, jotta heilä kyläh tuli oikie kuklateatteri! Teatteriverhon takuata kuulu lapsien iloni nakru ta käsien räpyttämini ta meilä, artistoilla, kaččojien hyvä mieli on še paraš ”makšu”, mitä voit kekšie. Näytelmän jälkeh lapšet tuttavuššuttih starinan šankarien kera: annettih n’okkua huppana-vasikalla, šen hyväšiämisellä tuatto-hukalla, kiitettih kosa-kuomua, kumpani anto vasikalla maituo, ta moitittih köpelyö kontieta, viisašta repuo ta ahnehta meččäšikua, ket starinašša tahottih šyyvvä pikkaraisen vasikan.
          Iltapäivällä myö esittimä Varis-näytelmyä ruavahien vuokkiniemeläisien ieššä. Salissa oli kuin nuorempua, niin ni vanhempua väkie. Melkein kaikki lapšet, ket oli kačottu čičiliuškuja päivällä, keräyhyttih koulun salih toisenki kerran. Šamoin kuin ni Koštomukšešša myö jakoma vienankielisie jevanhelija ta kehottima rahvašta tiluamah Vienan Karjala-lehtie. Monet ihan mielelläh oššettih uutta Kuni jalka kapšau, šini šuu n’apšau-kalenterie karjalan kielellä.
          Illalla teatteriväki kävi kaččomašša paikallista kotišeutumusejota, missä sen johtaja Tatjana Remšujeva kerto musejon historijašta ta šen näyttelyistä. Šiitä Svetlana Remšun opaštukšella čičiliuškut šuatih nähä, mimmoni mahtava Kylätalo tuli vanhašta koulušta. Myö olima kyläššä netälie ennein Vuokkiniemen kylätalon avajaisie. Kaikki oli jo melkein valmehena. Kulttuuritalon uuši ruataja Tatjana Lehto kerto, jotta tulovih juhlih hiän on valmistan koululaisien kera näytelmyä Kalevala-eepoksen mukah. Vierahie avajaisih vuotettih Petroskoista, Koštomukšešta, Uhtuošta ta Šuomešta päin.
          Šuovattapäivänä myö jatkoma buššimatan Uhtuoh päin. Tie niin kuin ainaški ei ollun kehuttavašša kunnošša, ka piäsimä perillä ihan hyvin ta hyvissä ajoissa. Uhtuolla myö esittimä kakši jo mainittuo näytelmyä paikalliseššä kulttuuritalošša: ensin lapšilla ta šiitä aikuhisilla. Rahvašta ei ollun kovuan äijän, tottaše kylypäivä vaikutti. Ilahutti še, jotta kielipešän lapšukaiset keräyhyttih. Näytelmien jälkeh Kalevalan kanšanteatterin johtaja Valentina Saburova kehu čičiliuškuja ta kerto, jotta ei ole jo pitkäh aikah näin nakran kuin Varis-näytelmän aikana. Uhut-šeuran johtaja Svetlana Staskoit šano passipošanat kaikkien uhtuolaisien puolešta ta lahjotti esittäjillä makeita karamellija.
          Pyhänäpiänä miän matkoveh läksi Petroskoih päin ta matalla myö piettymä Kepalla, missä meitä jo vuotettih koulušša kepalaiset kaččojat. Tämänkertasen reissun kuuvveš esityš mäni ihan hyvin. Rahvaš mielissäh taputettih käsie. Salin viimesellä rivillä näky kakšikymppisie poikie, kumpaset karjuttih: ”Passipot teilä ta tulkua meilä toičči!”. Kepan koulun rehtori Nadežda Dobraja kerto, jotta kepalaisilla on šuuri ilo ottua vaštah loittosie vierahie Petroskoista. Vaipunehina, ka hyvillä mielin čičiliuškut jatkettih matkua Petroskoih, missä harjoitettavana on jo uuši näytelmä...
          Meijän matkua rahotettih Karjalan Tasavallan kansallisaseita hoitava ministeriö, Karjalan Sivistysseura, M.A. Castrenin seura. Šuuret passipot!

Häviey kylä – häviey ni karjalan kieli!

Karjalan Kansallisaseita hoitaja ministerijö on vetämässä karjalan kielen kehitystä koskovua ohjelmua. Tämän programman ensimmäisih tehtävih kuuluu rahvahan pakauttelun ili kyselyn suorittamini. Pakauttelutarkastelun piämiäränä on suaha selvillä, mimmoni on karjalan kielen tila tosiasiessa, mitä paikallisella tasolla ruatah kielen hyväksi ta, tietysti, tiijustua rahvahan mielikanta muamonkielen nähen. Pakauteltavien joukossa on ollun eri alojen ihmisie (kulttuuriruatajie, kylähallintojen johtajie, toimittajie, opettajie). Männyön kuukauven (huhtikuun) aikana karjalaisie on pakauteltu tasavallan kaikissa piirilöissä. Pakauttelun tuloksie meinatah käsitellä kesäkuussa Petroskoissa pietyssä konferenssissa. Tämän kirjutuksen luatija kävi Vuokkiniemen kylässä ta tässä lyhyt selossus matalta suanuista tuloksista.
          Lähtöpäivänä olin suanun Ministerijöstä tukullisen paperija ta aloin niitä tutkie jo junassa. Niijen joukossa oli 7 eriluatuista kyselylomaketta (=ankettie): prostoilla rahvahalla tarkotettu; karjalan kielen opastajilla; lapsilla, ket opassutah karjalan kieltä; koulun direhtöörillä; kulttuuritalon johtajalla; kylänhallinnon piämiehellä; kulttuurialan yhteiskunnallisilla ruatajilla. Ankettiloissa annetuista kysymyksistä mainiččisin seuruavat: kansallisuus; muamonkieli; kuin suuri on perehes; kuin moni perehessä pakajau karjalaksi; missä käytät omua kieltä (perehessä, töissä, lehtien ta kirjojen lukomisessa); mimmosie kansan tapoja ta perintehie tiijät ta nouvat elämässäs (uskonto, pruasniekka- ta keittijökulttuuri, kansanperintehet). Ta viimeseksi anketin lopussa oli kirjutettava oma mieli kielen elvyttämisestä ta kehityksestä. Karjalan kielen käyttö lehtilöissä, ratijo- ta TV-ohjelmissa ta tähä toimintah kuulujat kysymykset oli esillä erikseh annetussa anketissa. Alempana lyhyt pakauttelun tuloksien kačahus.
          Nellän päivän aikana sain pakautella melkein 80 vuokkiniemeläistä: koululaiset, ruatajaikäset ta pensijalla olijat. Rahvas on huolessa karjalan kielen tulijasta ajasta. Kieli on häviemässä, sen jokahini älyöy. Silmähpistäjänä seikkana on se, jotta kieli ei siirry sukupolvelta toisella. Jokapäiväsessä elämässä karjalua käytetäh 40-vuotiset ta tätä vanhempi rahvas. 20-30-vuotiset ymmärretäh karjalua ta moni heistä suattauki paissa, ka ei enyä käytä sitä omassa perehessäh. Nuorempi sukupolvi on melkein kokonah siirtyn venyähän kielellä, ainaski samanikäsien seurassa. On selvä, jotta hyö ollah nykyiset muamot ta tuatot, kumpasien varassa on oman kielen välittämini lapsilla. Vuokkiniemen koululaisien keskuuvvessa luajittu kysely osoittau sitä, jotta 14-16 vuotta vanhat lapset vielä ymmärretäh karjalua, ka ei käytetä sitä pakinassa, ta alkeisluokilla opastujat lapset ei enyä ni ymmärretä. ”Tiijämmä vain sanan tahi kaksi karjalaksi. Vanhemmat maltetah karjalaksi, ka ei paissa keskenäh koissa. Vain ämmö ta ukko paissah karjalaksi.”
          Tällä tavoin vassattih 7-10-vuotiset vuokkiniemeläiset. Niin jotta kielitilanne ei ole oikein kehuttava. Samalla on mainittava, jotta lapsien vanhemmat ei olla välinpitämättömie karjalan kielen tulevaisuuvesta. Tästä kerrotah heijän täyttämät anketit. Melkein jokahini kirjutti, jotta karjalan kielen opetusta pitäis olla seimistä (lapsentarhasta) alkuan ta hyvä ois koulussaki pityä karjalan kielen tuntija. Monien toivomuksena on Kielipesän järjestämini. Ilahutti se, jotta karjalan kielen opetuksen vastah olijie ankettija ei ollun vovse. Vaikka mie olin valmis semmosihki mielih. Nykyjäh äijän paissah siitä, jotta mitä hyötyö on karjalan kielen opetuksesta, kun sillä ei ole mitänä käytännöllistä tarvetta. ”Parempi antua lapsi englantilaiseh luokkah, sillä kielellä hoti pärjyäy aikuhisessa elämässäh!” – sanou moni. Tämä vanhempien tahto on ymmärrettävä, varsinki jos ottua huomijoh Venäjän nykyiset talousolot. Jokahini tahtois lapsellah parempua osua. Vanhempien piähuolena on panna oma sikie jaloillah. Ka mitäpä myö karjalaiset olemma ilmain kieltä? Himottais tässä tuuvva pari sytäntä lämmittäjyä esimerkkie. Kahen vuokkiniemeläisen pojan (v. 1986-87 syntynyöt) tuomat ehotukset karjalan kielen säilyttämiseksi:
          ”Tahon, jotta miun tulovilla lapsilla ois mahollisuus käyvä karjalan kielellä toimivassa lapsentarhassa. Olis hyvä, kun ilmessyttäis karjalan kieltä opassettavat tietokonehohjelmat, CD-levyt, karjalankieliset nettisivut, on-line-sanakirjat.” ta vielä ”Tahtosin, kun karjalan kieltä käytettäis elämän joka tilassa. Mieli säilyttyä kieli, pitäis paissa ta paissa karjalaksi. Opastua omat lapset pakajamah! En tykkyä, konsa karjalah sevotetah venäjänkielisie sanoja, ainaski ratijossa ta televiisorissa.”
          Vuokkiniemen koulussa ta lapsentarhassa karjalan kielen opetusta ei ole. Tällä hetkellä koulussa on 39 oppilasta ta lapsentarhah käypi 14 lasta. Koulussa opassetah suomen kieltä muamonkielenä ta englannin kieltä vierahana kielenä. Kielien opetus alkau toisesta luokasta: 2 tuntie suomen kieltä ta 2 tuntie englantie netälissä. Suomen kielen opastajina ollah Galina Vatanen ta Tatjana Remsujeva. Englannin tuntija pitäy Kostomuksesta kaksi kertua netälissä kävijä opettaja. Seimissä olijilla lapsilla kieltä ei opasseta.
          Kulttuurityöalalla ruatajista pakauttelin marttoja. Vuokkiniemen Martat-kerhoh kuuluu 13 naista (nuorempi v. 1961 syntynyt ta vanhempi v. 1925). Järjestö on alkan omua toimintuah v. 1990, sen nykyni johtaja on Valentina Semjonova. Kaikki martat maltetah karjalua lapsesta suaten ta omassa kerhossah naiset paissah vain karjalaksi. Käsityöharrassuksien lisäksi Martat lauletah karjalaksi, pannah lavalla karjalankielisie näytelmie ta esitetäh niitä kylän pruasniekoissa. Ensimmäini kysymys heiltä miula oli: ”Mintäh anketit ollah venyähän kielellä? Pitäis olla karjalaksi!”. Lupasin kertuo petroskoilaisilla virkamiehillä heijän toivomuksen. Oli martoilla muitaki toivomuksie, kumpaset hyö kirjutettih paperilla Kansallisaseita hoitavah ministerijöh toimitettavaksi. Luvettelen tässä kirjutuksessa erähie:

• meilä pitäis olla musiikkialan spesialisti, kumpani ois perillä karjalaisien kulttuurista;
• hyvä ois suaha oma kamari, missä miän kerho sais ruatua rauhassa;
• himottais, jotta miät kučuttais rikenempäh eri juhlih ta pitoloih esiintymäh;
• toivomma, jotta Petroskoin Kansallini teatteri kävis näyttelömässä Vuokkiniemessä, niin kuin enneinki;
• sama teatteri vois luatie TV-näytelmie;
• valtijon pitäis rahottua Kielipesän järjestämini kyläh, jotta miän lapset ta punukat suatais karjalan kielen opassusta.

          Musiikkialan ruatajan puute kylässä huolessuttau monie vuokkiniemeläisie (ei vain marttoja). Kylän kulttuuritalon johtajana on ruatan jo enämmän 15 vuotta Tatjana Stepanova. Naini ei pakaja karjalaksi ta kerto, jotta ei oikein ni välitä tästä kielestä, sentäh kun ei ole karjalaini. Muita ruatajie klupissa ei ole, paiči diskojen vetäjä. On mainittava, jotta klupiekana nykyjäh kylässä ei ole.
          Omasta puolestani himottais sanuo, jotta valtijon piätehtävänä on säilyttyä karjalaini kylä. Työttömyys toi perässäh viinanjuonnin ta muut pahat tavat. Nuoret kylästä puatah toivottuan parempua elämyä ičelläh ta lapsillah. Häviey kylä – häviey ni karjalan kieli. Ei tule kieltä – ei tule ni kansua.

kirjutti Olga Karlova

          12. pimiekuuta (marraskuuta) Vuokkiniemen lapset ta ruavas rahvas suatih tuttavustuo Karjalan ensimmäiseh karjalankieliseh kuklateatterih. Čičiliusku-nimisen kuklateatterin artistoja ollah Petroskoin yliopiston karjalan ta vepsän kielen laitoksen opastujat ta opastajat. Esitetyn näytelmän nimi on Mitein Hukka oli Vasikalla muamona (M. Lipskerovin mukah). Sen ensi-ilta piettih Petroskoissa Rahvahallisien kulttuurien keskuksen lavalla 5. kesäkuuta. Tällä kertua kahen päivän aikana ”čičiliuskut” näyteltih Kostomuksessa ta Vuokkiniemessä. Spektaklin jälkeh kyläläiset passipoitih artistoja ta teatterin ohjuajua N. Golubovskoita ta kučuttih Il’l’anpäivän pruasniekkah jo uuvven näytelmän kera.
          Vuokkiniemen n.s. nuorempi naiskerho (ei Martat) opassuttih paistamah kalittoja. Sriäpintähommat järjessettih koulun keittijössä ta ensimmäisinä kiukuanlämpimie voitajaisie suatih maissella vierahat Petroskoista elikkä iellisessä kirjutuksessa mainitut ”čičiliuskut”. Kaunehet kiät voitajalla!
          Pimiekuun alussa Vuokkiniemen Martat käytih esiintymässä Suomeh. Netälinpäivät kestäjän matkan oli järjestän Pudasjärvellä syntynyt Kesseli-yhdistys, kumpani hommuau humanitääristä avussusta Vienan Karjalah. Martat luajittih aikuhisilla ta lapsilla tarkotetut konserttiprogrammat, mit suatih nähä ta kuulla pudasjärveläiset ta pyhäjokilaiset. Pyhäjovella vuokkiniemeläisie artistoja otettih vastah paikalliset Pyhänjoen Martat. Omista matka-ajatuksista Vuokkiniemen ”Kesseli-Martat” luvatah kirjuttua Vienan Karjala-lehteh.
          25. pimiekuuta Vuokkiniemessä pietäh kyläläisien kerähmö, mih yhytäh Kostomuksen kaupunginhallinnon etustajat. Kerähmön piätarkotus on valita uusi kylän piämies, kumpasen pitäis astuo virkah jo 1. pakkaiskuuta (tammikuuta) 2006. Kostomuksen virkamiehet kerrotah rahvahalla Karjalan hallinnollis-alueellista jakuo koskovasta reformista, min mukah Vuokkiniemi ei ole kylä, vain Kostomuksen osa. Ei kenkänä oikein ymmärrä, mitä se tulou tarkottamah. Esim., Vuokkiniemen kyläneuvostuo hallintoelimenä ei enyä tule olomah. Uusi n.s. kylän piämies elikkä kyläneuvoston johtaja tulou hoitamah aseitah ollessa Kostomuksen piämiehen varajohtajan virassa.

Vuokkiniemessä piettih Kalevala lapsilla –festivali

          Vähä ennein Il’l’anpäivyä Vuokkiniemessä piettih Kalevala lapsilla –festivali. Meininki järjestyä semmoni festivali synty vielä viime kesänä kyläläisien ta kylän kulttuurielämästä kiinnostujien vierahien seurassa. Yksi näistä vierahista on nyt jo koko kylällä tuttu moskovalaini Larisa Smolič–Sušinskaja. Monet muissetah häntä vielä viime kesän pruasniekasta, konsa lavalta juhlaväki sai kuulla naisen esittämie ooperalauluja. Rahan suahustamisessa ta kaikenmoisissa valmisteluissa mäni kokonaini vuosi. Pruasniekkua vuotti koko kylä. Siihi varustauhuttih kuin lapset, nin ni ruavahat inehmiset. Jo alkunetälistä Vuokkiniemeh alko tulla loittosie heimolaisie ta vierahie.
          Piätinččänä piettih lapsilla tarkotettu juhla. Koulun tiloissa oli Kalevala lapsien silmin -piirrussusnäyttely, kumpaseh otettih osua Vuokkinemen koulun ta Kostomuksen taitehkoulun opastujat. Pitäis mainita, jotta Vuokkiniemen koulussa ei ole erityistä piirrussusopastajua, ka kylän lapsien luovatyöt ei oltu pahempie mitä kaupunkin. Heinäkuussa kahen netälin aikana piirrussustuntija vetämässä kyläh oli käynyn opastaja Kostomuksesta. Lapsien ahkeran työn ta taitehkoulun opastajan neuvojen tuloksena oli ihan hyvä huomijota kiinnostaja näyttely.
          Koulun juhlasalissa esiinty monta lapsien yhtyvehtä. Vierahina oltih Kalevalan Hepokatit, Petroskoin kantelehen soittajat ta folkloreyhtyveh Kostomuksesta. Kaikki lapset tanssittih ta laulettih suurella innolla. Samalla piettih Kalevalan lukijat ta soittajat –kilpailu. Lavalta kuulu kaunis kantelehen soitto. Vuokkiniemen lapset esitettih omua neruo ensimmäistä kertua. Kaččojat räpytettih käsijäh ihan kipuh suate. Lapsien kera oli harjoteltu Petroskoin konservatorijon musiikkiopastajat. Iltapäivällä oli kilpailujen yhtehvevot. Ka piävetona oli se, jotta eri kylien lapset suatih näkeytyö ta paissa keskenäh, tanssie ta laulua yhessä, näyttyä toini toisella omie nerojah. Mielestäni, se on pruasniekan piätulos. Kyläläisien puolesta tahtosin sanuo suuret passipot lapsien festivalin järjestäjillä ta osanottajilla. Himottais vain, jotta tähä juhlah nämä tapuamiset ei loputtais. Jotta Vuokkiniemenki lapsien kera harjoteltais piirussus- ta musiikkiopettajat. Jotta kylän lapsie ei unohettais.
          Suovattana juhlaväki suuntautu Sel’vanah päin, ohjelman mukah sielä luvattih esittyä oikieta ooperua. Tuskinpa semmoista vielä suau kuulla Vuokkiniemen lähikylien nurmikoilla! Sampo -ooperan artistat staraitih ta oltih hyvilläh, ka moni kuulija oli melkeinpä kauhuissah Sel’vanan ooperasta. Se koko mečänlaijassa tapahtunut homma oli niin loittuona siitä Kalevalasta ta sen runoista, mitä moni vienankarjalaisista oli imen lapsesta suate.
          Iltapäivällä oli kirjallisuusseminari, kumpani monien mielestä onnistu oikein hyvin. Suomessa eläjien vuokkiniemeläisien puolesta kaikkie tullehie tervehti Heikki Kyyrönen. Hiän anto pakinavuoron Vuonnisen Bogdanovien sukuo olijalla Helena Nuutisella, kumpani esitti itkuvirsijä. Rahvas mielelläh kuunteli häntä. Suali kyllä, ka karjalaisissa kylissä ei enyä suateta iänellä itkie.
          Seminarie jatko Petroskoin yliopiston suomen kielen laitoksen johtaja Tamara Staršova. Tutkija kerto kirjailija Nikolai Jaakkolasta ta hänen tuotannostah. Salissa oli Kivijärvessä syntynehen N. Jaakkolan heimolaisie, heilä oli hyvä mahollisuus kysellä kirjailijasta asientuntijalta. Aihiesta Tunnettu ta tuntematoin Kalevala pakasi runoilija ta Kalevala-eepossan kiantäjä Armas Mišin. Hänellä esitettih äijän kysymyksie. Seminarin lopussa livvinkarjalaini Ol’ga Mišina ta Suomesta tullut karjalaisjuurini Veikko Huotarinen luvettih omie runojah. Passipot Arhippa Perttusen siätijöllä, kumpani oli tämän seminarin järjestäjänä.
          Suovattailtana koulussa oli kylän tanssit. Haitarinsoittaja Veikko Pällini sai kaikkie tanssimah valssie ta polkkua. Rahvahalla oli hyvä mieli.
          Pyhänäpiänä aittojen pihassa piettih kyläpruasniekkua Il’l’anpäivyä. Lavalla viuhattih Kostomuksen Karjalaini korničča, Hete-yhtyveh ta Vuokkiniemen folkloreyhtyvehet.
          Tänä vuotena piettih vieläi Paras sriäppijä, Kultaset kiät, Paras piha –kilpailut. Pruasniekan aikana rahvas suatih maissella karjalaista sriäpnyä, kalakeittuo, savussettuo ahventa, myötävänä oli erilaisie käsitöitä.
          Kolmena juhlapäivänä oli auki Vuokkiniemen kotiseutumusejo.
          2. päivänä elokuuta Pyhän Il’l’an kirikössä pitästä aikua piti liturgijan Kostomuksesta tullut pappi.

Vuokkiniemen Martat juhlittih synnyntäpäivyäh

          Vähä ennein Naisienpäivyä vuokkiniemeläini naispuoli piti omua pikku, ka merkillistä juhlua. Kylän ylpeys ta kaunissus – Martat-naiskerho – täytti 15 vuotta. Paras neiččyön ikä!
          Pruasniekkua vietettih koulun tiloissa. Salih keräyty melkoni joukko kaunehesti suoriutunehie ta lämpimästi muhijie vuokkiniemeläisie naisie. Juhlassa oli ni vikkelie koululaisie, kumpaset oltih varussettu oman onnitteluohjelman muamoillah ta ämmölöilläh. Oli kuččuvierahie Kostomuksestaki. Päivänsankarie oli tullun onnittelomah karjalaisie ta suomalaisie lauluja esittelijä Puolukka-nimini yhtyveh. Kaikilla oli hyvä mieli!
          Ensipakinan piti kylän kirjaston hoitaja ta Martat–lauluryhmän nykyni johtaja Ljudmila Vatanen. Hiän muisteli Marttojen alkuaskelie, meinikijä ta töitä ta sano suuret passipot naiskerhon alkuhpanijalla ta ensimmäisellä johtajalla Niina Naumovalla. Juhlarahvas onnitteli taputtamalla käsijä ryhmän aktiivisimpie naisie – Roza Karhuo, Valentina Semenovua, Ljudmila Jablonskoita, Laina Lesoista. Nämä naiset aina mitänih keksitäh uuvvempua ta mukavampua omah näyttelijätoimintah. Kaikista vanhin Vuokkiniemen “martta” Maikki Mäkelä täyttäy kohta 80 vuotta, ka ijästäh huolimatta ta jos on tarvis, hiän on poikkoi vieläi tanssimah! Lämpimin sanoin muisseltih jo tuonilmasih männehie martta-ämmösie – Helmi Vataista, Lempi Lesoista ta muita. Ljudmilla Vatanen kerto, jotta lauluryhmällä on hyvie martta-ystävie Suomenki puolella, kumpaset käyvväh tämän tästäh gostimassa ta samallai auttamassa omie karjalaisie čikkosie.
          Vuokkiniemeläisien nimistä Marttoja onnitteli kyläneuvoston johtaja Svetlana Remsu, kumpani lämpimin sanoin passipoitteli lauluryhmän naisie luovasta työstäh ta korosti, jotta heijän varassa pisyy kylänhenkiki. Arhippa Perttusen säätiön puolesta juhlapakinat ta -onnittelut piti Niina Sergejeva. Kostomuksen kotiseutumuseo työnti Martat-lauluryhmällä juhlakirjasen ta makien lahjan. Suomesta päin tuli lämpimie tervehyisie ta onnitteluja Vuokkiniemi-seuran heimolaisilta ta, tietysti, Kajaanin Martat-liikkehen ystäviltä. Onnitteluista siirryttih kaikkien vuottamah konserttih.
          Tällä kertua Martat esitettih omua näyttelijäneruo ta -rohkeutta monella kappalehnäytelmällä. Tuas ni nakroma kyllisiksi! Ukon ta akan väliset jokapäiväset ta ijänikuhiset riijat, ka loppujen lopuksi ainani yhtehmänö; aikuhisien hommat tiijonhimosien ta hyväsiämisien lapsien silmin; neiččysie aina huolessa pitävä miehellämänö – kaikki nämä asiet ta humoristini näkömys niihi suatih juhlarahvas muhimah ta nakramah, ka samalla ni ajattelomah elämyäh.
          Juhlakonsertissa oli laulettu äijän kaunehie karjalan- ta suomenkielisie lauluja. Vieno Kirillovan esittämä mamman armahuosta ta lempeyöstä kertoja laulu viehätti kaikkie: monen silmät oli märkänä kyynelistä. Lopuksi rahvas suatih kuulla äsen karjalaisen soittimen iäntäki, kantelehen soittuo, kummaista esitettih nerokkahasti kostomukselaiset vierahat. Suali kyllä, ka kylässä ei kenkänä soita kantelehella. Puolukka-yhtyvehen laulut ta tanssit oikein miellytettih kaikkie. Kaččojat ei oikein ni tahottu piästyä vierahie lavalta, sentäh laulut viulun, haitarin ta kantelehen säessyksellä kuulossettih tosi hyviltä!
          Konsertin jälkeh Martat kučuttih kaikkie čäijyllä. Konsa vačat oli täyvet makeita sräpnöjä, vielä ni laulettih yhessä ta pl’assittih monta monituista tanssie. Juhla ihan tosieh onnistu! Himottais toivottua Vuokkiniemen Martoilla pitkyä ikyä, lykkyö ta mänessystä tässä heijän tärkiessä työssäh!

Kylässä toimiu kotiseutumuseo

          Viime Il’l’anpäivän pruasniekkana (2.08.2004) Vuokkiniemessä avautunut museo jatkau omua toimintua täyttä vauhtie. Siinä emännöiččöy nuori vuokkiniemeläini opastaja Tatjana Remsujeva. Museo sijottuu koulun tiloissa. Viime ta jo tämänki vuuvven aikana museon esinehmiärä on kasvan huomattavasti. Kyläläiset suurella innolla kannetah sen varastoh kaikenmoista vanhanaikuhista tavarua. Viimesistä tuotuista uartehista on mainittava Lesosien velleksien völjyämä mahtava ta kaunis lipas, missä enneinvanhah on varmasti pietty talon neiččysien parahie sulkkuvuatteita.
          Museon näyttelyt kerrotah monipuolisesti rahvahan jokapäiväsestä elämästä. Täh palah kaikki ne ollah samassa kamarissa, kumpani esittäy karjalaista korniččua. Museo on suanun kylöveheltä suuren sualehen kalassus- ta mečässysvehkehie: onkija, mertoja, rysie, verkkoja, ritoja, ansoja... Kotitalouteh kuulujat vehkehet kerrotah kylän eläjän jykiestä ruavosta. Tässä on jauhinkivi, millä enneinvanhah jauhottih; korento, min varassa kannettih vesisankkoja; äsen kankaspuut suksineh ta pirtoineh.
          Museossa on moniaihiesie säilytettävinä ollehie albuumija. Erähie niistä oli alettu keryälömäh koululaisien avulla jo monta kymmentä vuotta takaperin. Kiinnittäy huomijota koulun eri vaiheista kertoja albuumi, mistä löytyy vanhoja valokuvie ta mukavie tietoja kylän opastajista ta opastujista. Kylän elämä sovhosiaikana kuvastuu kerätyissä lehtikirjutuksissa, mit kerrotah sen ajan kyläläisien työsuavutuksista.
          Museossa on lämmin ilmapiiri: pyöriet seinähirret, puhtahat kotikutoset matot, vanhanaikuset skuapit asteineh, lapsikätyt ta hyväntahtoni museonhoitaja Tatjana – kaikki tämä vetäy puolehes ta aina muanittau tulomah uuvvestah. Suomenki kielen tuntija Tatjana Remsujeva kerto pitävän toičči museon tiloissa. Onnelliset lapset, kut suahah koskettuo kantatuattojen elämäntapoih. Paras museo, kumpaista tiijonhimosien lapsien kysymykset ta mielet pietäh elävänä!

Vuokkiniemeh tulijua einnustamah

          Pakkaiskuun (tammikuun) alussa ihmeissäni kuulin Kostomuksen paikallisesta ratijosta semmosen mainoksen: On mänössä Vierissänkeski – paras spouvuamisaika. Nyt kaikilla on mahollisuus tuttavustuo karjalaiseh ämmöseh, kumpani suattau einnustua tulijua. Hiän eläy omassa talossah Vuokkiniemessä ta on valmis ottamah vastah halukkahie tiijustamah tulevaisuutta. Jälestä päin ilmeni, jotta se ämmöni on Lammasjärvellä eläjä vanhempieni nuapuri Maikki Mäkelä taikka Väinön Maikki, mitein häntä kučutah kylässä. Näitä päivämatkoja järjestäy Kostomuksen kaupunkin museo, min alaosastona toimiu ni Vuokkiniemen kotiseutumuseo. Kiertomatkan ohjelmassa on Vuokkiniemen museossa käynti, tutustumini aitoh vienankarjalaiseh kyläh, kylän nähtävyyksih ta ihmisih.
          Marija Nikolajevna (o.s. Stepanova) on syntysin Sompajärveltä, ka sovan jälkeh kun monet muutki karjalaiset hiän ei piässyn jälelläh omah kotikyläh. Vuokkiniemestä Maikki-täti on suanun toisen kojin: tiälä hiän mäni miehellä, synnytti ta kasvatti lapseh ta nyt jo hoitau ni punukkoja ta niijen lapsie.
          Väinön Maikki on taitava kertoja. Ihmetyttäy hänen tovella hyvä muisti, kumpasen säilijössä on monen vuokkiniemeläisen perehen historija. Maikki-täjin kertomuksista suapi tietyä ken oli mistä kylästä tullun, ketä seukkuja, tätijä tai heijän naisie ta miehie oli ollun sillä ta sillä ristikansalla. Hiän on muasteri sanelomah kaikenmoisie mukavie juttuja entisistä ajoista. Mainitun mainoksen kuultuo kävin tällä kertua kyselömässä häneltä Vierissänkesen aikah (aika joulusta loppiaiseen) kuulujista entisistä viettämistavoista. Sain panna talteh monta spouvuamiskeinuo ta –tapua, millä keinoin voit einnustua tulijua. Mainičen tässä kirjutuksessa yhen. Jauhinkiveh oli pantava ensin niekla, siitä kivie pyöritettih, nieklua jauhottih ta kuunneltih, mitä se jauhinkivi sanou pyöriessäh. Sen ois pitän sanuo jauhojan tytön sulhasen nimi.
          Marija Nikolajevna kerto, jotta tämä ratijomainos oli tuonun hänen luokse ryhmän koululaisie Kostomuksesta. Hyö oli oltu ämmösen vierahina kokonaisen päivän ta spouvattu myöhäiltah suaten. Hyvä elämys nykyaikasilla nuorilla!

Vuokkiniemen Martat hommatah remonttie omassa pirtissäh

          Jo monta monituista vuotta Vuokkiniemessä aktiivisesti toimivan Martat-naiskerhon meininkissä on panna kuntoh Ontrosen talossa olijat illanistujaistilat.
          Martat keräyhytäh Ontrosessa joka toiniarki. Sielä hyö sanellah toini toisellah kylän verekset uutiset, kerrotah omista kotihommistah, muissellah entisie aikoja ta ajatellah tulijua. Ämmöset ei issuta kiät rississä. Samoin kuin ennein vanhahki hyö käyvväh iltua istumah käsitöin’eh. Naiset tikutetah omilla lapsillah ta punukoillah villakintahie ta sukkie, kuvotah mattoja ta konsa mitäi virkatah. On tikutustavaroita myötävänäki. Viimeksi kun pistäyhyin heilä, sain ni ostua ičelläni kaunehet ta lämpimät kintahat.
          Vuokkiniemen Martat ollah vieläi hyvie artistoja. Martat-lauluryhmä ottau osua melkein jokahiseh kylän pruasniekkah. Heijän ohjelmassa on karjalaisie ta suomalaisie lauluja. Viime kesänä Martat lavassettih karjalaisen Kupčan starinan mukah luajitun näytelmän. Tämän starinan hyö suatih kuulla ta kirjuttua kylän parahalta starinankertojalta Santra Remsujevalta. Näytelmä ihan tosieh onnistu. Kaččuos’s’a sitä rahvas sai nakrua vaččah kipieksi! Martat suoritah näyttelömäh Tollonjoven kylän pruasniekassa, mi pietäh 5. heinäkuuta. Samalla hyö ollah valmistamassa Vuokkiniemen kyläpruasniekkua – Il’l’anpäivyä.
          Eteh päin kaččojat naiset tämän oraskuun (toukokuun) männessä meinatah luatie remonttie omassa pirtissäh – Ontrosen talossa. Naisilla on meininki panna uuvvet seinäpaperit, mualata laki ta late, valottua kiukua. Tulijassa heilä himottais luatie pirtistä oikie karjalaini gorničča, missä oltais seinävierie kulkijat laučat, vanhah tapah luajitut orret ta muut karjalaiseh pirttih kuulujat vehkehet. Toivotamma heilä lykkyö ta mänessystä tässä hyvässä työssä!

Vuokkiniemessä piettih kansalaisjuhla Santran kunnivoksi

          8. oraskuuta (toukokuuta) Vuokkiniemen koulun tiloissa onniteltih 90-vuotispäivällä kylän kunnivovanhusta Santra Remsujevua.
          Santra tunnetah viimesenä suurena karjalaisien perintehien taitajana, Vuokkiniemessä häntä kučutah eläväksi muissinkirjaksi. Monie satoja tuntie on vietetty tämän ämmön parissa Karjalan kulttuurin tutkijat. Häneltä on tallennettu vanhoja karjalaisie starinoja, lapsilla tarkotettuja lauluja ta runoja, kalevalaisie hiälauluja, erimmoisie kansojenvälisie lauluja ta äijä mitä muutaki. Omasta ijästäh huolimatta Santra on vielä melko potrakka kertomah omie taitoja lapsillah ta kaikilla, ken on kiinnostun karjalaisen rahvahan tietouartehista.
          Santran synnyntäpäivällä omissetun juhlan järjessettih karjalaiset ta suomalaiset kulttuuriseurat (Arhippa Perttusen säätiö, Juminkeko, Kalevalaseura sekä Kuhmon musiikkiopiston ”Kokko lenti koilta ilmoin”–projekti). Pruasniekkapiiri oli oikein lämmin. Rahvasta keräyty ympäri Suomie ta Karjalua. Juhlaohjelmua veti kaikilla vuokkiniemeläisillä ta koko Karjalassa tunnettu suomalaini kirjailija ta Karjalan kultturin tuntija Markku Nieminen. Markku lämpimin sanoin kerto Santran Remsujevan luovatyön merkityksestä ta sano suuret passipot koko Karjalan ta Suomen rahvahan nimistä tällä karjalaisen runouven säilyttäjällä. Santra sai äijän onnitteluja heimolaisilta, ystäviltä, kyläläisiltä. Perintehentaitajan kunnivoksi Kuhmoh soittoniekat laulettih ta soitettih kannelta ta äsen esitettih Santran suusta kuultuo runuo, mitä laulo vielä Miihkali Perttuni. Kylän folkloreryhmä Martat onniteltih Santrua kaikilla tutuilla Veikko Pällisen sepittämillä lauluilla: Helky kannel ta Kuitin koivu. Kaikkie oikein miellytti Vuokkiniemen koululaisien esittämät tanssit. Vain kuin kaunehesti ta reippahasti lapset tanssittih Vuokkiniemen katrillie! Se, kumpani vähäsenki malttau tanssiloista, tietäy mitein vaikieta on oppie Vetoverkua, Vetosarkua. Ka tämähän tanssi, hyvä rahvas, onnistu miän lapsilla parahiten!
          Juhlan lopuksi kaikkie gostitettih čäijyllä karjalaisien sriäpnöjen kera. Juhlastolassa rahvas sai pakautella päivänsankarie ta vielä kerran onnitella. Pisykkäh Santra tervehenä!

Vuokkiniemen tulipalon kärsinyöstä kaupasta – minimarket

          Kyläneuvoston tiloissa talvehtinut kylän ruokakauppa sulakuun (huhtikuun) viimesinä päivinä muutti tulipalon jälkeh remonteerattuh rakennukseh. Uuvvesta kaupasta tuli kaunis ta valosa minimarket. Kylän rahvas kiittäy kaikkie, ket autto rahalla ta työvoimalla kaupan remontissa. Suuret passipot!

Kauppa kuin riihi, klupi kuin harakan pesä

          Vuokkiniemi eläy ei oikein hiävisie aikoja. Ämmöt voivotetah: jos vanha rahvas suatais noussa omista hauvoistah, ihan varmasti, kylän nykyelämä heitä kauhissuttais. Kaikki on rämpälläh!
          Kesällä purettih kylän monta monituista vuotta kulttuurikeskuksena toiminut klupi. čärkällä seisonuosta entisestä Kulttuuritalosta on jiäty ikävät näkömät: termältä viirottau pari puoliromahtunutta väliseinyä ta niijen ympärillä tukullini kaikenmoista rakennusromuo. Muistona siitä, jotta klupilla aikoinah kylän elämässä oli suuri merkitys, ollah čärkän termäh nousijat mahtavat betonista valetut rappuset. Semmoset “kaunissukset” neuvostovallan aikoih hommattih melkein joka kyläh.
          Nyt kylän “kulttuurielämä” siirrettih vanhan leipomon tiloih. 1980-luvun lopulla leipomo, kuin monet muutki kylän laitokset, pantih kiini. Rakennus pitälti ei seison tyhjänä. Monies vuosi siinä oli ensimmäini kylän yksityiskauppa. Sen jälkeh entisen leipomon tiloissa avattih ensin yksi, siitä, parin vuuvven piästä, toiniki baari. Ne oltih uuvven ajan tuntuo.
          Viime kahtena kesänä suomalaisien ystävien taholta samassa rakennuksessa on toimin nuorisoklupi. Sen nimeksi pantih Kova Pirtti. Kesäisin siinä pietäh kaikenmoisie nuorilla tarkotettuja iltamie. Mielestäni, tämäntapasen klupin meininki on hyvä ratkaisu nuorien ajanviettoproplemoissa.
          Nykyjäh Kova Pirtti on samalla kylän Kulttuuritalona. Onnakko, tilaisuuksista, kumpasie tavallisesti pietäh oikeissa kulttuuritaloloissa, on mainittava vain nuorisodiskot. Siinäi on koko kylän nykyni kulttuurielämä. Aikuhisien ihmisien ei ole minne männä levähtämäh, viettämäh esim. suovattailtua. Huolehtikkuat omasta joutavasta ajastana iče! Nuoretki ei olla hyvin mielissäh omista ajanviettomahollisuuksista. Heijän Kova Pirtissä jo syksystä on vilu kuin kellarissa. Rakennuksessa ei ole yhtäkänä kiukuata. Ihmetyttäy, mitein sielä pärjyäy talvipakkasilla? Tämä on yksi kylän petoista.
          Syksy toi tullessah uuvven hätäsattuman. 30. syyskuuta, myöhäisillalla, kärsi tulipaluo paikallini ruokakauppa. Tulipalon vahinkottajana oli vasta viime vuotena ossettu pakastin. Konsa tulipalo huomattih, kauppa oli jo kokonah savussa. Sen pelasti vain se, jotta siämeh ei kerinnyn piässä ilma, muiten rakennus ois kuhahtan palamah. Hyvä seki, jotta nykyjäh kylässä on oma paloasema. Sen autosta kaupan kattoh kuattih 2 tonnie vettä. Kylän rahvaski oli auttamassa. Onneksi, kauppa suatih pelastua. Ka, kaikki tavarat oli novessa. Kauppiehat hyvällä sanalla mainitah kyläläisie, kumpaset kaikista huolimatta ossettih tulipalon piluamie tavaroja. Tulipalon kestänyt kauppa nyt tarviččou suurta remonttie, mih on kerättävä melkoni rahasumma. Avussusta eččimässä kylähallinto oli kiäntyn Kostomuksen kaupunkin hallituksen puoleh (kauppa on kunnan omaisuutta), ka sai heti kielteisen vastauksen. Tarvittava rahasumma on tienattava mitein tahansa, ta korjaustyöt ollah kaupan nisoilla.
          Palanuossa kaupassa ei sua ruatua. Siämestä se on musta, kuin mi justih muajilmanaikuhini savuriihi. Nykyjäh kauppa siirrettih väliaikasesti kyläneuvoston tiloih. Sekänä ei ole ratkaisu. “Uuvvet” huonehet ei oikein passata myyntitarkotuksih.
          Kylän eläjät pyyvvettih apuo ilmottamalla hätätilasta Kostamuksen Uutiset-lehen kautti. Täh palah vastausta ei ole vielä suatu. Tämän lisäksi, kylähallinto on työntän pyyntökirjasen Karjalan tasavallan piämiehellä, S.L. Katanandovilla. Kirjasessa kylän rahvahan nimistä kerrotah Vuokkiniemen tämänpäiväsistä vaikeuksista. Tämäki kirjani on vielä vastuamatta.
          Mitä vielä vuottua: kauppa kuin riihi, klupi kuin harakan pesä?